Kari Nevalan valmennus

Itseluottamuksen puute.

Viime tiistaina hyppäsin ensimmäistä kertaa kuukauteen venähtäneen kylkeni takia ja löysin itseni ja Veikon Kari Nevalan valmennuksesta. Hyppäri jännitti etukäteen, koska

1. hyppytauko
2. lyhyt yhteistyö Veikon kanssa esteillä
3. miten meidän käy?

Alkuverkka meni vielä ihan mukavasti, taivuteltiin hevosia pienillä volteilla ja väistätettiin erilaisilla väistöillä. Veikko kävi alusta asti tosi kuumana ja tuntui olevan superinnoissaan päästessään hyppäämään ja pörräsin sen kanssa ympäri kenttää jutellen sille koko ajan mukavia. Laukkaverkassa tehtiin samaa hommaa edelleen ja haluttiin hevosia hyvään kontrolliin ja rennoiksi. Veikko rullaili aika paljonkin edestä, sitä se tekee kuumuessaan ja silloin sen löytää herkästi pohkeen takaa.

Kentällä oli yksittäinen pysty, 21,5m pysty-okseri-linja ja pysty-pysty-okeri kolmoissarja. Verkkahypyt yksittäiselle pystylle ja linjan okserille menivät ok ja homma tuntui vielä ihan kivalta, mutta linja tuotti meikäläiselle ongelmia. En jotenkaan tahdo hahmottaa Veikon laukan pituutta ja joko olisin tullut linjan mielelläni neljällä tai kuudella(??) kun oikea askelmäärä olisi viisi. Arviointivirhe johtikin kieltoon okserille ja siinä vaiheessa alkoi paineet nousta. Yhtäkkiä olin aivan lukossa ja keskityin lähinnä pelkäämään esteitä.

Ärsyttää ihan superhyperpaljon, etten vaan saa päätäni kasaan. Kun alan jännittää, puristan polven kiinni ja kadotan tasapainon hypyssä. Pienillä (estetyypistä riippuen n. 90cm ja alle) esteillä tätä jännittämistä ei oikeastaan ole lainkaan, mutta tietyn korkeuden jälkeen menen lukkoon, unohdan ratsastaa Veikkoa vaan alan tuupata Leeviä ja Veikko kieltää, kun paineistan liikaa. Veikon kanssa riittäisi, että keskityn pitämään sen väleissä paketissa ja kohtuu rauhallisena ja antaisin hevosen hoitaa sen hyppäämisen. Leevin kanssa siihen ei vaan voinut luottaa, vaan joka ikinen askel piti ratsastaa loppuun asti ja esteillä varsinkin viimeiset kaksi askelta piti varmistella, ettei vauhti hiipunut täysin.

Lopputunnista sain taas hiukan kasattua itseäni, vaikka edelleen takerruin satulaan polvilla. Wilkku hypyttää meikäläistä huomenna aamusta, jotain helppoa ja kivaa, jotta saan itseluottamustani vähän takaisin ja toivottavasti selviän Kangasalan rataesteistä. Selvä päävika meikäläisellä, koska teen maastossa sen kummemmin miettimättä sitä mitä käsketään ja pystyn rentoutumaan, mutta rataesteillä on jostain syystä jokin mörkö tällä hetkellä. Varsinkin, jos kolmoissarjan C-osa nostetaan yli metriin ja sanotaan, että väli voi olla hiukan ahdas.

Jatkan harjoittelua, hampaan puremista. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, itseni suhteen.

Virallinen Kurrepäivitys

Kurre palailee hyvää vauhtia normaaliin päivärytmiin laihdutuksen, ratsastuksen, ajon ja yleisen söpöilyn merkeissä. Neiti on Pinomäen kiertopalkinto tällä hetkellä, sillä se tarhaa normaalisti aamupäivän Pepeponin kanssa ja iltapäiväksi siirtyy viereiseen loossiin Veikon seuraksi, kun Vepe on saanut päiväruokansa imuroitua. Kurre on hyvin vastaanottanut kiertävän seuralaisen tehtävät.

Ihan samaa ei voi kuitenkaan sanoa työntekoon palaamisesta, sillä Kurre on perusluonteeltaan hyvin, hyvin mukavuudenhaluinen ja jatkaisi mielellään mahankasvattamista ilman sen suurempaa kiusaamista. Wilkku on läpiratsastanut ponia nyt kahdesti ja poni on vieläkin jäykkä ja oikea laukannosto on hukassa, kun Kurre ei millään haluaisi kantaa itseään läpi noston ja nostaa vain vastalaukkaa. Hierojalle on viestitelty ja jatkamme ponin jumppaamista :) Normaali Wilkun poninkiusauskerta sisältää paljon erilaisia väistöjä, taivuttelua molempiin suuntiin ja sitä laukannostoa noin sata kertaa per ratsastuskerta. Poni joutuu ihan tosissaan tekemään töitä

Fanni käy ratsastamassa 2-3 kertaa viikossa ja ainakin yksi kerta on mäkien kiipeämistä - erityisesti eteen tarvitaan paaaaljon voimaa! Veikko on myös mäkikuurilla, eli kaksi hevosta yhdellä iskulla. Lisäksi ponin ohjelmassa on Fannin kanssa kunnon laukkamaastoa aina välillä ja tietenkin sitä itseään, kouluratsastusta. Kurre on lisäksi aisoissa 1-2 kertaa viikossa kunnon lenkillä ja kerran opettaa erästä 10-vuotiasta poikaa ajamisen saloihin. Saadaan Porin raviradan ponikoululta koppakärryjä lainaksi, joten käydään raviradalla ajamassa jotta pääsen mukaan viereen istumaan kun luovutan ohjat Kassulle. Kurre on ottanut ihan sikahyvin opetusponin homman vastaan! Se on ajaessa normaalisti aika kuuma ja reaktiivinen, mutta Kassun kanssa se on selvästi rauhallisempi ja kärsivällisempi. Ollaan ponin kanssa menossa vieraileviksi tähdiksi ponikouluun opetusponiksi valjastusmielessä ja mahdollisesti talutusratsastukseen, joten ponin siedättäminen kunnolla lapsiin on käynnissä big time. Kurrehan rakastaa ihan kaikkia eläviä olentoja, mutta se on välillä vähän... raju rakastaja työntäessään turpansa aika aggressiivisesti suoraan toisten naamalle tyylillä "MOI MITÄ SULLE KUULUU!" :)

Note: pidä kypärä päässäsi, jos et ole täysi-ikäinen ja vastuussa omasta päästäsi!

Heinä-elokuun saldoa

1. Pahasti venähtänyt kylki. Itsellä. Kenttäkisoihin 19 päivää. Aion startata.
2. Ensi viikolla estevalmennukseen. Pakko, koska kisat.
3. Kurre on kotona. Kurre ei ole tiine, joten treeniä jatketaan normaaliin malliin.
4. Kurre on lihava ja sen työmotivaatio on pahasti hukassa.
5. Teen järkyttävän paljon töitä ja olen koko ajan väsynyt. 3 viikkoa lomaan.
6. Veikko on ollut lähes kuukauden maastokuurilla kohtaan neljä vedoten.
7. Veikko tuntui tänään Wilkun mielestä todella hyvältä ja maastolomailu on tehnyt hyvää.

Ratsastus aiheuttaa fyysistä pahoinvointia tällä hetkellä. Syke nousee ja hengästyttää, jolloin toista keuhoa ahdistaa ja saa aikaan oksettavan olon. Ratsastan 20min treenejä tällä hetkellä.

Käyn ostamassa kinesioteippiä ennen kisoja.