Niinisalo day 2: sijoitus!

Vieläkin aika wtf-fiilis. En tosiaan tiennyt kouluprosenttejani ennen maastoon lähtöä ja meille tuli hiukan kiire lähdössä, kun Veikko olisi mieluummin jäänyt kotiin kuin tullut traileriin. Eipä siinä, paikanpäällä hevonen valmiiksi ja verkkaan! Luulin jo, että täällähän on ihan ok-ilma, hiukan viileämpää kuin eilen. Juu niin vissiin, oli ihan järkyttävän kuuma! Valuttiin Veikon kanssa molemmat hikeä radan jälkeen.

Verkassa Veikko oli jopa vähän löysän tuntuinen. Hereillä ja innokas kyllä. Totesin siinä, että parempi näin kuin hulluna paikasta toiseen sinkoileva, singotaan vasta radalla. Muutaman verkkahypyn otettuani totesin että mitä sitä suotta rissaamaan, kun tämä on Veikolle täyttä lastenleikkiä. Odoteltiin lähtövuoroamme ja kun siirryttiin lähdön tuntumaan, meinasi Veikko ampaista jo kun huudeltiin minuuttia :) Lähdin käytännössä paikaltani ja kyllä tuo maastoesteratsastus on ihan mahtavaa touhua! Veikko oli aivan liekeissä ja suurimman osan rataa meidät pystyi paikantamaan jatkuvan "prrrrrrrrrrrrr!"-äänen perusteella. Homma sujui kuin vettä vaan ja ilman estevirheitä tultiin maaliin, mutta... krhm... otettiin ehkä 24s aliaikaa. Kyllä, 24s! Ei ollut hidastelu tarpeeksi tarmokasta ja jouduttiin jopa kerran palaamaan takaisin päin, kun meni vähän pitkäksi väärälle polulle sianselkien jälkeen. Hups :D Ensi kerralla taidan lainata kenttäkellon joltakin, josko otettaisi vähän vähemmän aliaikaa.

Koko homman suurin yllätys tuli, kun kävin palauttamassa numeroliiviä ja hakemassa Veikon passia. Näin samalla väliaikatulokset ja me ollaan oltu jaetulla 9. sijalla koulun jälkeen! Vielä enemmän järkytyin, kun tajusin keränneeni kouluradasta prosentteja 66,67%. Paperissa on kaksi kasia. Minun elämäni ensimmäiset kasit. Estekielto pudotti meidät sijalle 12, mutta Janita otti yhden kiellon maastoon ja putosi tällä meidän taakse.

Elämäni ensimmäiset kenttäkisat päättyivät SIJOITUKSEEN! Veikko ja minä porhallettiin 11. sijalle ja lähdettiin kotiin vihreän ruusukkeen kanssa :)

Unohdin taidokkaasti oman kamerani kotiin, mutta yllä pieni puhelimella kuvattu videokooste. Kuvia on taatusti tulossa, kun paikalla olleet kuvaajat saavat kuviaan näkyville ja minä kuvaluvat kyseltyä!

Niinisalo day 1: maastoon mennään

Tässä on ollut kovasti debyyttejä viime aikoina, nyt oli vuorossa kenttäkisaneitsyyden menetys. Aloitus niin kutsutulta kotikentältä Niinisalossa ja maastoon ollaan jatkamassa kouluradan pienistä rikkeistä ja esteiden yhdestä kiellosta huolimatta. Tässä tulee umpipoikkiväsyneen ratsastajan lyhyt selostus, paremmat kisaselostukset tulevat myöhemmin. Tässä kuitenkin mausteena jo nuo tämän päivän radat, kun toimerruin lataamaan ne jo youtubeen.

Kouluprosentteja en jäänyt tänään odottelemaan ja väliaikatulokset eivät ole vielä tulleet Kipaan, mutta koulu meni ihan hyvin. Hiukan protestointia parissa kohtaa kun otin liian kovan pidätteen ja kauhukseni Veikon bravuuri keskiravi jäi käytännössä esittämättä! Hevonen yllätti meikäläisen painumalla kuolaimen alle kevennykseen lähtiessä ja keskiravi jäi kyllä tositosi säälittäväksi. Muuten en pystynyt istumaan kyydissä askeltakaan, mutta selvittiin rata loppuun ja Wilkku oli tyytyväinen, että rata oli hyvä. Raviohjelma oli parin viikon takaista Luvian rataa paljon tasaisempi, laukassa ei poikiteltu turhia ja myös sain tehtyä lävistäjällä raviinsiirtymisen laukasta ilman vaihtoa, hyvä minä!

Muista HD-laatu!

Estekoetta saatiin odotella piiiitkä tovi ja aikaa tapettiin lähinnä syömällä ja mukana olleita lapsia syöttämällä. Veikko oli tosi kivan rauhallinen ja avuilla kun madeltiin kohti verkka-aluetta, mutta siinä verkkaillessa alkoi ympärillä pyöriä pieniä ja isoja vihreitä miehiä - varusmiehet marssivat paikasta toiseen ja Veikko jännittyi tästä liikenteestä joksikin aikaa kovin. Kun sain sitä rauhoiteltua tehdessäni hienoja pohkeenväistöliikkeitä volteilla puiden ympäri, se kuitenkin pysyi edelleen aika alertissa tilassa ja kuumui kovin. 

Estekoe sujui hyvin - taas yksi debytointi, en ollut ennen hypännyt nurmella - toiseksi viimeiselle esteelle asti. Kyseinen kohti tuomarikoppia hypättävä okseri oli aiheuttanut monille kieltoja, pudotuksia ja jopa ratsastajan putoamisen ja otin jonkun alitajuntaisen leevimoodin päälle, paineistin joka askeleella lisää ja Veikko teki ihan oikean ratkaisun ja jätti hyppäämättä. Keilattiin este kumoon ja odoteltiin hetki kun este saatiin takaisin kasaan ja karautettiin yhdellä kiellolla maaliin. Se kielto harmittaa vieläkin ihan uskomattoman paljon! Niin turha kielto, jota ei olisi tullut jos en olisi itse jotenkin päättänyt, että eihän tämä tästä mene kun ei muutkaan. Veikko todellakin olisi mennyt sen esteen ilman sitä turhaa paineistamista... Wilkku huusi uuden lähestymisen aikana takaani "odota!" ja sain sillä päätäni jotenkin kylmäksi ja purjehdittiin yli ilman ongelmia.

Kohti ääretöntä ja sen yli...
(c) Iida Mäkinen

Muista HD-laatu!

Luvian alue-estekisat 6.7.

(c) Kaisa-Maria Jussila

Sunnuntaina kiepaistiin Luvialla hyppäämässä aluekisoissa seuraluokka 80cm ja (meikäläisen eka!) alueluokka 90cm. Kvaalit sain tämän viikonlopun kenttäkisoihin ja meidät nähdään Veikon kanssa harrasteluokassa, mutta 80cm uusinnasta onnistuin keräämään 8vp ja 90cm perusradalta 4vp. Miksikö? Let's see.

Veikko oli verkassa ihanan rauhallinen ja teki hyviä hyppyjä. Kisakentälle valmistautumaan siirtyessä se alkoi selvästi pikkuhiljaa kuumua ja taatusti tiesi, mitä on edessä :) Tein ehkä elämäni parhaan radan 80cm perusradalla, sillä rytmi pysyi hyvänä ja tasaisena ja vaikka yksi käännös oli mennä hiukan pitkäksi ja käytiin ruopimassa aidan vieressä, perusrata tuli hyvänä ja puhtaana maaliin. Uusinta alkoi arvostelulla 367.1 tietenkin heti perusradan perään ja heti uusinnan eka tuli kosketuksesta alas. Veikko kuumui koko ajan enemmän ja olisi pitänyt ottaa yksi kunnon pidäte, mutta se jäi ottamatta ja otettiin myös uusinnan viimeinen este mukaan. Radalla oli tosi lyhyellä välillä oleva sarja, johon tultiin hiukan turhan reipasta ja Veikko urheasti keräsi jalkansa B-osalle, mutta en jotenkaan osannut ratsastaa sitä enää uusinnan viimeiselle ja hypättiin enemmän esteen läpi kuin yli. Uusinnan aika olisi riittänyt sijoittumaan ilman pudotuksia, mutta oppia ikä kaikki.

(c) Kaisa-Maria Jussila

90cm verkassa otin vain pari hyppyä, sillä lämpömittarin elohopea lähenteli 30 astetta ja oli aivan järkyttävän kuuma. Rata alkoi hyvin, mutta perusradan toiseksi viimeinen - 80cm uusinnassa viimeinen - este putosi taas. En tiedä miten onnistuinkin sössimään sen hemmetin lähestymisen niin perusteellisesti. Sain tosin hyvän, rauhallisen lähestymisen ja pienen hypyn sarjan A-osalle, jolloin yhden laukan väli ei jäänyt lyhyeksi, mutta Veikko pääsi hiukan pohkeen taakse ja se kostautui sitten sillä seuraavalla esteellä. Harmitti kyllä! Hevonen oli superhieno, mutta ei sekään ihan kaikkea voi pelastaa.

(c) Kaisa-Maria Jussila

Nyt jatketaan kuitenkin pää pystyssä Niinisalon harrasteluokkaan ja ensi keskiviikkona käydään paikkaamassa sunnuntain mokailuja Huittisissa KK-tallilla seuraestekisoissa 80cm ja 90cm. Näiden skabojen jälkeen hiukan kisataukoa :)

Maastoestefiiliksiä

Supertreeni superhevosella Heikki Anttisen tarkan silmän alla takana :)

Kisakuvia (+ bonuksena estekuvia)

Koulukuvista kiitos Emma Peltonen

Kuvankaappaus videolta

Kuvankaappaus videolta

Luvian aluekoulukisat 28.6.

Olen palanut halusta kirjoittaa tämän postauksen, mutta jäin panttaamaan kuvien takia. Vieläkään ei ole laittaa kuvamateriaalia mukaan, mutta kuvat tulevat sitten jälkijunassa!

Viime perjantaina Veikko oli varsin kauhea ratsastaa, en saanut siihen mitään otetta ja olin jo jäämässä kisoista kokonaan pois. W auttoi minua lauantaina ja kävi itse Veikon selässä, jonka jälkeen sain vielä viimeistelytunnin Luvialle ja sain ensimmäistä kertaa koko kuukauden aikana oikeasti otteen hevosesta, se oli rento ja vastaanottavainen ja sain fiiliksen, miltä sen tosiaan pitää tuntua.

Luvialla kiipesin hevosen selkään yllättävän rauhallisessa mielentilassa, vaikka jännitin koko vartin ajomatkan kisapaikalle enemmän ja enemmän. Veikko oli melkeinpä vielä parempi, mitä lauantaina! Täysin rauhallinen ja vastaanottavainen, hyvin avuilla ja tuntui, että leijailin vain sen kanssa ympäri verkkaa. Sillä oli hyvä kaula, se oli kuolaintuella ja taisin vain hymyillä siellä selässä. Verkkailin menemään tyynesti kokonaan ilman raippaa ja jalassa pallopäiset kannukset, me tehtiin todella yhteistyötä Veikon kanssa. Verkassa tein lähinnä joitakin väistöjä, nostoja ravista eri kohdissa - minulla on hiukan vaikeuksia ajoittaa nostoavut oikeaan kohtaan askelta ravissa, käynnistä helpompaa - ja pari laukkalävistäjää, jonka lopussa siirtyminen raviin.

Kisojen aikataulu oli yhtäkkiä 10min edellä ja pyöriskelin koulukentän ulkopuolella aikani, ennen kuin pääsin kiertämään rataa. Se oli itse asiassa hyväkin, sillä Veikko jännittyi hiukan kun siirryttiin verkkakentältä kisakentän puolelle ja ehdin ratsastaa sitä takaisin rennoksi. Kun pääsin kiertämään rataa, hevonen oli mukavasti avuilla ja sain aloittaa ratani hyvin mielin. Radalla oli rikkeitä, mutta ei mitään maatakaatavaa ennen kuin päästin toisella laukkalävistäjällä Veikon vaihtamaan lopussa sen laukan! Lähinnä nauroin selässä itse, sillä hevonen tuntui muuten hyvältä ja tuo vaihto oli niin oma vikani, sillä ehdin ajatella "ei paha" juuri ennen vaihtoa, eli hiukan lakkasin ratsastamasta sitä itse siirtymistä. Paperissa kuitenkin 5 seiskaa, 4 kutosta, 4 vitosta ja 1 nelonen eli se laukanvaihto lävistäjän loppuun. Olen itse ihan supertyytyväinen, sillä nämä kisat päättyivät lopputulokseet 60,5% ja ensimmäinen ei-sijoittunut! En i-k-i-m-a-a-i-l-m-a-s-s-a odottanut näin hyvää tulosta ensimmäisistä kisoista, kun sain hevosen ensimmäistä kertaa toimimaan päivää ennen kisoja!

Ensimmäinen askeleenpidennys lähti todella hyvin ja se taisi olla jopa hiukan näyttävä, tai siltä se ainakin selkään tuntui. Istuen esitetyssä askeleenpidennyksessä tunsin heti, että Veikon persus hypähti sisälle ja se esitettiin kolmella uralla, kun en saanut korjattua sitä kunnolla. Pysähdyksessä ja peruutuksessa tapahtunut jännittyminen näkyi vielä kolmannessa askeleenpidennyksessä, mutta laukkaympyrällä hevonen tuntui todella hyvältä. Toinen laukka on Veikon heikompaan suuntaan ja ilmassa alkoi olla hiukan väsymistä, joka näkyi kuolaimen alle painumisena.

2 lisäpistettä olisi riittänyt sijaan ja ne olisi voitu saada hyvällä kolmannella askeleenpidennyksellä ja ilman vaihtoa lävistäjän lopussa. Silti meikäläistä ei edes harmita, sillä radalla oli hyvä fiilis, hevonen hyväntuulinen ja pehmeä, tehtiin yhteistyötä. Pää pystyssä seuraaviin koulukisoihin :)