24. maaliskuuta 2014

Kurresuunnitelmia

Viime kesän laiha poni

Ponioripäivät lähestyvät ja matka tulee viemään sinne, katsomaan russioreja paikan päälle. Alunperin halusin astuttaa Kurren Gemstone Arialla, mutta orivalinta meneekin uusiksi kun Touhoa ei ole enää saatavilla. Oripäiville on ilmoitettu myös uusia ravioreja, eli saatan hyvinkin saada isäoriksi raviorin... Tosin astutan mieluummin hyvällä näyttelyorilla, kuin "huonolla" raviorilla - tällä tarkoitan sitä, etten voi astuttaa Kurrea kovin huonorakenteisella yksilöllä. Kurre itse on jo varsin kaukana russin ihanteesta, joten haetaan tamman puutteita korjaamaan parempi ori ja toivotaan parasta. Käyttöominaisuudethan Kurrella ovat hyvät, mutta rakenne puutteellinen.



Starttikalenteria!

18.4. Turku (tasoitusajo 1600 m p. 2.22.0 + 20 m/ 2,0 s)
Turkuun on mukava matka ja tuollaiset 140m pakkia, mutta Vermoon ei päästä 9. päivä kun ei mamman pörssi kestä! Käydään kokeilemassa siis Metsämäessä, miten pyörä pyöriikään.

28.4. Seinäjoki (tasoitusajo 2100 m p. 2.20.0 + 20 m/ 2,0 s)
120m pakilta on hyvä lähteä hätistelemään vai miten se oli? Starttia vaan, tulee sopiva väli Turusta kaiken lisäksi. 

3.5. Turku poniravit
Täällä olisi kaksi sarjavaihtoehtoa:
tasoitusajo 2100 m p. 2.12.0 + 20 m/ 1,3 s tai tasoitusajo 1600 m p. 2.22.0 + 20 m/ 1,8 s. Tai molemmat, Kurre saisi juosta jo kaksi starttia päivässä. En tosin tiedä, miten neidin huumori kestäisi?

Mitäkö tämän jälkeen? Vermon paikkarit 17.5. on painettu mieleen, mutta ykkössuunnitelmana on kyllä kuskata ponineiti sulhasen luokse! Nyt olisi sopiva väli astuttaa poni, sillä minulla on todennäköisesti aika tiukka toinen vuosi ammattikorkeassa tiedossa ja ponin mammalomailu sopisi hyvin siihen oheen. Haluan kylläkin kohtuullisen aikaisen varsan, eli Kurre ei tule viettämään koko kesää miehelässä - tiinehtyy tai ei tiinehdy. Jos tiinehtyy, on toiveena ajella kilpaa vielä muutama startti ennen loman alkua ja käydä ratsastuskisoissa, kunnes ratsastuskin jää kotiliikutteluksi.

23. maaliskuuta 2014

Kuume

Tuo jokakeväinen vitsaus. 
Kuume. 
Nimittäin ponikuume.

Varsoja alkaa pian syntyä. Facebookissa meikäläisen news feediin ilmestyy vähän väliä myynti-ilmoituksia Ponnytravarna-ryhmään ja muualle. Selailen huvin vuoksi hästnet.se'tä. Päivät pitenevät ja Marjukan sormet syyhyävät päästä ponikaupoille!

Jos olisi tilat ja rahaa, minulla olisi taatusti kunnon ponifarmi täynnä russeja. Muutama siitostamma, mahdollisesti oma ori ja tietenkin useampi kilpaa juokseva. Ja innokkaita ponityttöjä ja -poikia oppimassa uusiksi valmentajiksi ja kilvanajajiksi :) Luonnollisesti rahasta ei tekisi tiukkaa, vaan varsoja syntyisi vuosittain hyvistä tammoista ja isäoreista ja jokaisiin Suomen poniraveihin lähtisi rekkalastillinen poneja juoksemaan.

Haaveilla saa aina, vai mitä?

Innokkaat kisaajat!

Päivä pitenee ja yö lyhenee

En ole suoraan sanottuna luonut ajatustakaan bloggaamiselle, vaan keskittynyt kouluun, töihin ja heppailuun. On tullut pyörähdettyä myös äidin luona Vantaalla ja samalla matka vei Hööksiin, josta nappasin Kurrelle koulusuitset mukaan - ellei tämä ole söötti näky, niin mikä sitten!



Kurre ja Fanni kävivät eilen Zilpalla seurakisoissa tempaisemassa tehtävä- ja puomiradan, joka koostui ensin tötsäympyrästä, sitten ravipuomit kevyessä istunnassa, pääty-ympyrä puomin yli itse valitussa askellajissa ja lopuksi viisi puomikasaa. Kurre alkaa olla ihan selvästi sitä mieltä, että puomiluokat on nynnyille... Verkassa sitä sai hiukan alkuun oikeasti ratsastaa eteen, kun ponia ei yhtään jaksanut kiinnostaa tuollaiset säälittävät puomikasat! Tytöt ottivat nyt ekaa kertaa kisoissa radallakin pätkän laukkaa, joka sujui ihan hyvin. Kurrella on vasen laukka oikeaa vahvempi ja se nosti radalla sen vasemman, jonka melkeinpä arvasinkin ja ykköseltä kakkoselle olisi tullut tosi jyrkkä vastalaukkakaarre, joten poni katsoi parhaaksi pudottaa raville. Hyvä ja siisti suoritus kaikesta huolimatta.



Katsokaa ihmeessä video HD-laadulla! Katsotaan mikä on meikäläisen rahatilanne ensi kuussa, Wilkku voisi pari kertaa käydä ponin selässä taas. Poni on kyllä käyttäytynyt erittäin hienosti Fannin kanssa alkuvuoden testailujen jälkeen :)

Hyvänmielen peppukuva perjantailta

Treenissä Kurre on normaali oma itsensä - kura on ällöä, mutta juokseminen on kivaa. Sen kärryillä tulee aina niin hyvälle tuulelle <3 Saatiin perjantaina lähitallin suomenhevosesta kirittäjäseuraakin ja poni vastasi korvat niskassa.

Leevi sai Annikan sairastaessa ja meikäläisen ollessa töissä pari vapaapäivää viikolla ja se teki selvästi ruunalle hyvää. Leevi on ollut ihan eri hevonen Ypäjällä hyppäämisen jälkeen ja liikkuu ihan eri tavalla omalla moottorillaan, kuin aikaisemmin! Perjantaina väänsin koulua maneesilla kahden vapaan jälkeen ja olin ihan superhämmästynyt pojasta, sillä se ei yrittänyt tuulisesta kelistä huolimatta mitään tyhmää, vaan sen energia kohdistui täysin työntekoon. Ravasin pitkät alkuravit taivutellen hevosta niin suoralla kuin ympyrällä, vastataivutuksin ja kierroksen suuntaan. Laukassa Leevi oli aivan mahtava, alusta asti pyöreällä selällä ja laukkaa sai säädellä ihan mielin määrin pelkällä istunnalla. Keskityin perusratsastukseen, tein muutaman lisäyksen niin ravissa kuin laukassa hakien vähän haitaria hevoseen. Loppuun kunnolla eteen-alas ja taputukset. Myös maastossa Leevi on ollut hieno ja se on ollut helppo ratsastaa oikein päin, ollaanko siis otettu taas harppaus eteenpäin?

Turhan oloinen postaus, mutta yritän taas parantaa tapojani ja postata useammin :) Nyt alkavalla viikolla toivon mukaan päästään Wilkun tunnille ja meikäläinen saa myös uuden tukan, ihanaa!


13. maaliskuuta 2014

Ihana ihana kevät!

Ensimmäinen oikea kevätpäivä - riisuin Kurren ja Leevin nakuiksi nauttimaan auringosta ja lämmöstä! Kesä tulee!




Nyt vihdoin piitkä selostus viime viikoista. Koulun kanssa pitää kiirettä, saatiin selvästi sluibailla koko syksy ja homma pysyi helppona ja kevyenä. Nyt niskaan onkin vierinyt runsaasti aikaa vieviä ryhmätehtäviä ja olen lisäksi saanut tehdä muutaman paritehtävän yksin, kun parini on ilmeisesti lopettanut koulun. Tähän cocktailiin vielä vähän töissäkäyntiä ja ratsastusta, niin on loppunut tunnin vuorokaudesta :)

Palatkaamme siis viime viikkoon. Viikko sitten maanantaina Raine Mäkelä käsitteli Leevin ja ratsastin tiistaina ruunan kevyesti kentällä. Leevi on ollut nyt hiukan hassu ratsastaa, ei huono muttei myöskään mikään ihan superhyper. Se oli ennen Rainea selvästi peppu vinossa oikealle, nyt peppu on suoremmassa mutta selkään tuntuu enemmänkin vasemmalle vinolta. Vasen laukka tuntuu selkään pyörivän paremmin ja vähemmän työläästi. Jatkamme kiropraktiaa ja toivon mukaan jonakin päivänä Leevi olisi vielä rehellisen suora, tai ainakin paljon vähemmän vino.

Torstaina kävin kunnon laukkamaaston ja se oli yhdeltä osaa virhe - meillä oli pitkästä pitkästä aikaa kunnon maasto Leevin kanssa kahdestaan ja nautiskeltiin vauhdista, kunnes mamma ei meinannut päästä seuraavana aamuna sängystä ylös. Perjantaina hyppäsin lyhyttä radantynkää sunnuntain kisoja varten ja homma oli kyllä lähes katastrofi. Minulla särki selkä niin pirusti torstain maastosta, etten saanut millään pidettyä pakettia kasassa ja jätin hevosen yksin juuri, kun se olisi tarvinnut apua. Tiedoksi, jos joku ei tiedä: meikäläisen selässä on oikeastaan kaikki vikana, mikä on mahdollista yhden selän kanssa alkaen välilevynpullistumasta ja -rappeumasta ja päättyen reumaan. 
Lauantaina huhkin 15h työpäivän työkavereiden sairastaessa ja Annika kävi kevyessä maastossa, sunnuntaina suunnattiin Huittisiin hyppäämään 80 cm + 80 cm. Kisoissa menikin mukavasti koko päivä, sillä mukaan lähtenyt Ronja soitteli lauantaina luokan alkamisaikaa ja oltiin sen perusteella paikalla - kisat olivatkin sellaisen tunnin myöhässä ja myöhästyivät koko ajan lisää. Leevi käyttäytyi koko päivän superhienosti ja oli rauhallinen oma itsensä kisaradan ulkopuolella, mutta varsinkin ekalla radalla kuskasi meikäläistä kuin rättiä!

Olen katsonut ratoja videolta sormieni lomasta useampaan otteeseen ja Wilkku analysoi hommaa videolta maanantaina matkalla Ypäjälle. Eka rata on parempi kuin toka, vaikka vedetään perusradalla lahjakasta (ja hämmästyttävän tasapainoista) vastalaukkaa - rytmi on parempi ja hypyt lähtee paremmasta kohtaa. Ekalla radalla Leevi ei kuunnellut meikäläistä tuon taivaallista, vaan lähinnä osoittelin nenän seuraavalle esteelle ja pyrin pysymään mukana. Hyvistä yrityksistä huolimatta ruuna ignoorasi pidätteet täysin ja laukan vaihdon yritykset kaikuivat kuuroille korville, mutta hevonen eteni ihan itse innoissaan ja hyppäsi hyvin. Ekan radan toinen hyppy näyttää mielenkiintoiselta, sillä ruuna kyttäsi esteen vieressä olleita sokeripaloja minkä kerkesi. Nuo sen kyttäyshypyt tuntuvat muuten selkään todella jännittäviltä! Uusinnassa Leevi lopullisesti unohti pidätteen merkityksen ennen ensimmäistä estettä ja askel toi liian lähelle ensimmäistä okseria, jolloin otettiin puomi mukaan.
Toisella radalla ruuna tuntui alkuun paremmalta, mutta radan alku näyttää paljon ekaa rataa vaivalloisemmalta videolta katsottuna. Odotin ruunan kyttäävän sateenkaaria vitospystyn alla sekä sarjan sokeripaloja ja itse asiassa yksi radan parhaista hypyistä tuli sille sateenkaaripystylle. Sarjalle lähdin työntämään A-osalle hiukan liikaa, jolloin meinasi B-osan jälkeen taas lähteä mopo käsistä ja kaareva ura viimeiselle esteelle vedettiin melkoisen kiemuran kautta, josta syystä puomi mukaan. Harmitti ihan superhyperpaljon, koska mokasin itse niin lahjakkaasti tämän toisen radan. Hevonen teki sen, minkä käskettiin.



Maanantaina oli vuorossa Ypäjällä hallimaastoesteet. Lähdin Wilkun kyydissä, Wilkku hyppäsi omillaan ja koutsasi minua ja Leeviä siinä sivussa. Treenailin samalla kuorma-auton ajoa, jotta selviän kuorkin kanssa Ruotsissa :) Olen ajanut viimeksi kunnon kuorkkia autokoulussa, mutta olen suhannut yhdistelmän kanssa enemmän kuin kotitarpeiksi, eli hevosten kanssa ajoa ei tarvitse harjoitella. Lähinnä käsivaihteet ja pumppujarrut vaativat pitkästä aikaa totuttelua.

Ypäjälle selvittiin kuskista huolimatta, kaikki hevoset seisoivat omin jaloin vielä Ypäjälläkin ja Haimilla reippaasti kopukkaa valmiiksi ja halliin. Olen hymyillyt kuin hangon keksi maanantaista asti, sillä meillä on Leevin kanssa ihan mahtavaa! Nyt, vihdoin, kuukausien jälkeen sain Leevin laukkaamaan sellaista laukkaa, että kääntelin sen sen kummemmin miettimättä kohti kiinteitä esteitä ja nautiskelin kyydistä. Leevi oli aivan liekeissä, sillä nyt meiltä oikeasti katosi pari kertaa jarrut! Hypättiin pikkutukkeja ja paria tuttarin estettä, kerran ajeltiin ohi allaolevassa kuvassa esiintyvästä esteestä kun paineistin hevosta liikaa sen tullessa tyhjään paikkaan. Seuraavalla kerralla komea leiskautus yli ja me niin selvittiin voittajina!

Olen tullut siihen lopputulokseen, että Wilkku valaa meikäläiseen ihan tolkuttoman itseluottamuksen ja jos käsky käy, käännän seuraavalla obstaakkelille sen suurempia miettimättä. Joo, kävi ennen ensimmäistä verkkahyppyä pikkutukille mielessä, että näistä ei sitten ihan oikeasti puomit lentele. Sitten hyppäsin sen tukin, kaasutin vielä hiukan lisää ja keskityin lähinnä nauttimaan menosta. Teini-iän mukakouluratsastaja taitaa todella vaihtaa lajia vähän vauhdikkaampaan, en nimittäin malta odottaa seuraavaa maastoestekertaa!



10. maaliskuuta 2014

Hengissä ollaan!

...ja kiirettä pitää, eli kisoista ja tästä päivästä tulossa juttua kun vain ehdin!



4. maaliskuuta 2014

Myytäviä loimia

Ota yhteyttä mieluiten sähköpostitse, jos jokin tuote kiinnostaa! viiputin@gmail.com
 
Joku joskus varustepostauksen yhteydessä kyseli, onko minulla myytäviä loimia. Nyt on! Kurrelle sopimattomat siis myynnissä:


Rain Buster-merkkinen fleecevuorinen sadeloimi 115cm. Toinen kaulakappaleen kiinnityksen suojatarroista irronnut, mutta ihan käyttökelpoinen. Kyllästetty aina pesun jälkeen.
HP 30e postikuluineen
 


Hööksin 115cm ruskea villaloimi, hiukan pienehköä kokoa - menisi varmaan ihan hyvin myös isohkolle 105cm loimia käyttävälle?
HP 20e
postikuluineen




FinnTack tummansininen villaloimi kokoa 125cm, käytetty 115cm loimia käyttävällä mutta on iso.
HP 20e
postikuluineen




Eurohunter tallitoppaloimi 115cm, muistaakseni 200g. Puuvillavuori, ei siis liukas sisävuori. Mielestäni aika reilu koko.
HP 35e
postikuluineen



Jackson 115cm heijastinloimi fleecevuorella. Hiukan pientä repeämää saumassa jalan kohdalla, ei haittaa käyttöä.
HP 15e postikuluineen

Lisäksi myös 145cm Hansbon 220g täytteellä oleva sisätoppaloimi myynnissä, tästä ei ole tähän hätään kuvaan. Aiiiivan liian iso Leeville! Käytetty muutama kerta, pesty, HP 40e postikuluineen.
 
Ota yhteyttä mieluiten sähköpostitse, jos jokin tuote kiinnostaa! viiputin@gmail.com
 

3. maaliskuuta 2014

Kiropraktiaa Leeville

"Kiropraktinen hoito käsittää erilaisia käsillä tehtäviä eli manuaalisia 
tekniikoita, nivelten ja erityisesti selkärangan manipulointia." (Wikipedia, 2014)


Leevillä oli tänään odotettu kiropraktiikka-aika, kun Raine tuli hoodeille. Pyyhälsin suoraan tentistä tallille ja kirosin taivaalta satavia tiskirättejä, kuka ihme tilasi räntäsadetta? Olin litimärkä päästessäni hevosen kanssa Wilkulle, mutta tuon kilometrin takia en tosiaankaan käynnistä vetoautoa - ja hoidon jälkeen on joka tapauksessa hyvä kävellä kotiin. Lykkäsin Leevin Anneponin karsinaan odottamaan vuoroaan ja kuivasin itseni Wilkun pyyhkeisiin, aivan jäätävä ilma!

Itse hoitoon päästessään Leeviltä oli pullistua silmät päästä, mutta nätisti se seisoi paikallaan. Käytiin läpi hevosen historiaa sen mitä tiesin ja hevonen oli selvästi ja odotetusti umpikiero, eli vino kuin mikä ja nimenomaan sinne vasemmalle. Laukasta vinouden näkee ja tuntee ratsastaessa parhaiten, vasen laukka ei työnnä takaosalta vaan... Ymmärrättekö jos sanon, että hevonen enemmänkin vetää itseään etujaloilla eteenpäin ja takaosa leviää? Leevillähän on karsinassa käytöshäiriötä eli se kiertää fanaattisesti karsinaa ympäri aina oikeaan kierrokseen ja oikea takajalka on aina kierroksen sisäjalka. Hevosen karsina on tästä syystä muokattu pilttuumuotoon, sillä Leevi on paljon rauhallisempi ja tyynempi seisoessaan kiinni, kuin vapaana karsinassa. Vapaana ollessaan se kiertää karsinaa melkeinpä fanaattisesti, vaikka vieressä seisoo hevonen täysin rauhassa. Rasitus pelkille jaloille on valtava ja jos tähän voidaan puuttua näin helposti kuin pitämällä hevonen kiinni, olkoot kiinni. Koko kesän se saakin olla tarhassa yötäpäivää jos kelit sallii, sillä ulkona häiriökäytöstä ei ole. Tänään vuoroaan odottaessaan Annen ponille mitoitetussa karsinassa se seisoi rauhassa irti, eli selvästi tarpeeksi pieni tilakin riittää rajoittamaan tätä pyörimistä.

Kotimatkalla kiersin pidemmän reitin, eli kotiin kävelyä tuli vähän reilun kilsan sijaan ehkä 1600m tai jotain sinnepäin? Voisi muuten mitata senkin matkan joskus. Joka tapauksessa kotiinpäin käveli paljon rennompi ja letkeämpi hevonen. Tänään Leevi viettää loppupäivän vapaalla, huomenna ratsastan sen rennoksi kaikissa askellajeissa ja keskiviikkona ratsastaa Annika. Torstain ohjelmaa en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta perjantaina otan aamulla hyppyjä, lauantaina maastoon Oonan kanssa, sunnuntaiksi sain käskyn lähteä hyppäämään Huittisiin seurakisoihin ja maanantaina lähden Wilkun mukana hallimaastoesteille. Maanantai jännittää, iik! Katsotaan, pääsenkö tällä kertaa esteiden yli vai lykkäänkö hevosen ohjat Wilkulle ;)


2. maaliskuuta 2014

Tulevia varustehankintoja

Kävin lauantaina Mian kanssa Porin Ratsastusvaruste Nurmessa ja innostuin taas kerran sovittelemaan kisatakkeja - ja taisin nyt löytää sen minun takkini. Tähän asti olen tykännyt Pikeur Sarissasta, mutta kokeilin Sarissaa päälleni ja joko olen laihtunut tai aika kultasi muistot, sillä takki ei istunut yhtään niin hyvin päälle kuin muistin. Sitten Teija tempaisi henkarista uuden rakkauteni koossa 36 ja olin aivan varma, että yritykseksi jää. Ei tämä voi mahtua päälleni.


Kingsland Milano istui niin superhyvin, että olin aivan myyty! Takissa on vähän jotain pientä jippoa, mutta se on silti tarpeeksi hillitty myös koulun kisaamiseen jos minulta kysytään. Tykkään vähän pidemmän mallisesta takista, sillä en ole tarpeeksi laiha käyttämään lyhyttä takkia :) Käyn sovittamassa takkia vielä eri paidalla ja olen varmaan melkein pakotettu antamaan tälle uuden kodin. Minullahan ei siis ole kisatakkia ja sellainen on parempi ostaa, jos meinaan aluetasolle joskus nousta kisaamaan.

Takin lisäksi ostoslistalla ovat kyllä myös uudet kisahousut, tällä kertaa puhtaan valkoiset sekä Leeville puhtaanvalkoinen kouluhuopa. Nykyiset kesäsaappaani meinasivat pudota jalasta Zilpan kisoissa, eli ilmeisesti tarve on myös uusille saappaille...

Kisavaateunelmien lisäksi kesän tavoitteena on hommata Kurrelle uudet koulusuitset, varsinkin jos tie alkaa sen kohdalla viedä kohti aluekoulukisoja. Olen kovin tykästynyt Hööksin seuraaviin suitsiin:



Kurrella on hankala pää, sillä se vaatii lyhyet poskihihnat, pitkän otsapannan ja taas kohtuu pienen turpahihnan. Erityisen hankalaksi homman heittävät ne poskiremmit. Hööksin suitset ovat usein sopineet ns. merkkisuitsia paremmin ja nämä Claridge Housen Newport-suitset miellyttävät silmääni. Otsapannan voin vaihtaa tarvittaessa pidempään ja turpahihnan valkoinen vuoraus on niin nätti ja niiiin kouluratsastusta ;)

Myös Leevi tarvitsisi mustat koulusuitset mustan satulan vuoksi ja jos Hööksin kuvastoa selataan, tykkään kovasti edelleen Claridge Housen mallista Culmore - mustana tietenkin!



Perfektionistin ratsastuksenopettelu aikuisena

Värisen aina inhosta, kun sanon itseäni aikuiseksi. Hyi! Täytän vajaan vuoden kuluttua jo 25v. Mielestäni supermasentavaa.


Avauduin Maijan valkun jälkeen rakkaalle kyökkipsykologilleni Idalle siitä, etten osaa. Tiedän periaatteessa täsmälleen, mitä siellä hevosen selässä tulisi tehdä, mutta käytännössä en saa sitä toteutettua ja suoritus jää aina jostakin vajaaksi. Perfektionismiin taipuvaista ihmistä tämä syö enemmän kuin haluaisin edes myöntää. Haluan aina menestyä joka lajissa ja ratsastuksen olen aloittanut ihan puhtaasti liian myöhään - ja ei se kerran tai kaksi ratsastuskoulun tunnilla viikossa oikeasti kehitä niin paljoa, kuin minä olisin halunnut. Kaikki kunnia äidilleni, joka jaksoi ajaa sen 20min suuntaansa sen kaksi kertaa viikossa viemään minua tunneille, ilman sitä en olisi tässä ylipäätään!

Siirryin kyllä lähemmäs ratsastamaan muistaakseni 14-vuotiaana ja Chapelissa sain ratsastaa huomattavasti enemmän, myös itsenäisesti. Harmi vain, että se oli se ikä, kun olisi tarvinnut käydä jokaisessa mahdollisessa valmennuksessa. Sitten tuli Pommac, ratsastus ensin jäi muutamaksi vuodeksi ja sitten puskailin useita vuosia. Nyt on Leevin kanssa draivia ja mahdollisuuksia, mutta opiskelijaelämään kuuluvaa jatkuvaa rahojen laskemista ja joudun jättämään valmennuksia välistä. Tosin nyt pääsen käymään hyvien valmentajien tunneilla ja Wilkku on halukas auttamaan minua ja pitämään minulle tunteja, tilaisuus joka on kuin taivaan lahja. 




Käsittelen oikeastaan hevosta kuin hevosta maasta ja ajossa ei ole ongelmia, mutta ratsastuksessa on vaan niin paljon liikkuvia osia. Masentaa katsella itseään videolta tai valokuvista, kun näkee aina vaan ne samat virheet joihin yrittää puuttua aktiivisesti. Toisaalta kyllä osaan iloita onnistumisista ja sillä yhdellä onnistumisella jaksaa taas puurtaa ja pettyä :) Myönnän kyllä senkin, että Leevi on juuri sellainen hevonen, jota en osaa luonnostani ratsastaa - se vaatii hirveästi jalalla eteenratsastusta, kun taas minä olen enemmän kotonani kuuman hevosen selässä. Leevi todella näyttää, osaako ratsastaja ratsastaa sillä jalalla vai ei. Sen saa kyllä apuvälineillä kuten raipalla liikkeelle, mutta liike ei tule omasta moottorista ja hevonen tarjoaa itseään kuolaimen alle nätisti kaula kaarelle, asentoon jolla ei ole peräänannon kanssa mitään tekemistä. Minä pyrin ratsastamaan pari kertaa viikossa kokonaan ilman raippaa, kannukset olen vielä pitänyt mukana varmuuden vuoksi ja nekin osoittavat yleensä alaspäin, jotta käytän kannusta varmasti vain tarpeeseen. Yritän tosissani oppia saamaan Leevistä sen parasta irti ja käytän sillä myös ratsuttajaa opettamassa hevoselle uutta ja läpiratsastusmielessä. Silti toivoisin, että minulla olisi miljonäärimies, joka ostaisi minulle vielä pari hevosta lisää ja saisin päivittäin laadukasta koulu- ja estevalmennusta. Haaveilla saa!



1. maaliskuuta 2014

Maijan valkku


Sormiani on syyhynnyt päästä kertomaan teille Maijan valkusta torstaina. Fanni osallistui Kurrella valkkuun ekaa kertaa, puomi- ja kavalettitunnille. Tytöillä sujui hyvin ja Maija tykkäsi parivaljakosta, toivottavasti siis Fanni haluaisi osallistua jatkossakin :) 

Tällä tunnilla oli kaksi ravipuomilinjaa pitkillä sivuilla, toisessa päässä kolme kavalettia ympyrällä ja kaksi kavalettia laukkaharjoituksia varten. En nähnyt tuntia loppuun asti kun olin laittamassa Leeviä valmiiksi meidän tunnille, mutta Maija kehui ponin hypänneen helposti 40cm esteen. Kurrehan ei ole kovinkaan kokenut hyppääjä ja tämä oli Fannin ensimmäinen oikea valmennus. Kyselin Fannilta jälkeenpäin ja tehtävät olivat hänen mielestään haasteellisia, muttei kuitenkaan liian vaikeita. 

Hieman vaarallisen näköistä :D

Ehdin katsoa kavaletit ympyrällä, joista oli alkuun vain toinen pää nostettuna ja myöhemmin molemmat päät ylhäällä, sekä ravipuomiosuuden. Ravipuomien väli oli Kurrelle aavistuksen liian pitkä, mutta kun Fanni sai tarpeeksi vauhtia masiinaan, sujui homma sujuvasti. Hieno suoritus molemmilta!

Leevi oli varsin haulikkoa kaipaavalla tuulella alkuun, se odotti nätisti vuoroaan kopissa mutta sai jonkun ihme kohtauksen nähdessään ponin maneesissa. Ruuna rauhoittui pikkuhiljaa kun pääsin selkään ja loppuviimeksi rauhoittui vähän liiankin kanssa! Aloitin tunnin pitämällä kannukset osoittamassa alaspäin, mutta tehtävänä oli samat kavaletit kuin poniryhmällä alkuun harjoitusravissa tahtia hakien ja sen jälkeen laukassa, väleihin 4 laukkaa. Oli työn ja tuskan takana saada se 4, kun änkesin sinne sujuvasti koko ajan 5 askelta... Leevi oli jotenkin toosii hitaalla tuulella ja sain ihan tosissani tehdä töitä, jotta se alkoi liikkua. 

Loppuun hypättiin rataa, jossa oli 2 pystyä ja 2 okseria kavalettiympyrän lisäksi, kaikissa oikeissa esteissä oli johdepuomit ristikkomaisesti ohjaamassa keskelle estettä. Esteiden väleihin laitettiin yksi askel enemmän kuin normaalisti radalla tulisi ja kavalettiympyrä mentiin edelleen neljällä laukalla. Eipä ollut Leevillä ongelmaa, ei! Suurin ongelma oli saada se liikkumaan kunnolla eteen, sillä se otti tyyliin kaksi askelta ennen estettä selvän hidastuksen ja tasapainon pito esteen päällä oli vaikeaa. Muut keskittyi rauhoittamaan menoa ja minä sain käskyn hankkia sähkökannukset ensi kerralle ;)

Hetsasin hevosta toiselle kierrokselle kun toinen hyppäsi omaa suoritustaan ja saatiin loppuun vihdoin pystyille hyvät lähestymiset ja hypyt, kun vauhtia oli tarpeeksi. Kotiläksynä itselleni päästä eroon kouluratsastusmoodista ja saada hevonen esteradalla liikkumaan kunnolla eteen!

Tiedoksi myös, että vaikka on lauhaa, ei silti kannata unohtaa hanskoja kotiin näin helmikuussa. Selvisin tosin tunnista yhdellä ainoalla rakolla, saavutus sekin!