Ponien paino- ja pituusrajoista

Aina välillä saan huolestunutta kommenttia, miten voin antaa Wilkun ratsastaa Kurrella ja vieläpä säännöllisesti. Ponien painorajat ovat ikuisuuspuheenaihe, mutta lykkäänpä lusikkani soppaan!

Kurre on erinomainen esimerkki ponista, jolle on hankalaa löytää sopiva ratsastaja. Poni on ihannekorkuinen russiksi ollessaan 125 cm korkea, mutta on rakenteeltaan muuten siro ja kapea, eikä anna yhtään anteeksi ratsastajan pituutta - pitkät jalat putoavat armotta liian alas ja liian pitkä ylävartalo häiritsee helposti ponin tasapainoa, ellei kehonhallinta ole erinomainen. Pommac oli rakenteeltaan vankempi ja sillä pystyikin ratsastamaan pidempi ratsastaja kuin Kurrella, vaikka korkeutta poneilla on sentilleen saman verran. 

Kurre painaa arviolta 250 kg ja jos mennään 15 % suosituksen mukaan, eli ponin painosta 15 % on sopiva ratsastaja - olisi Kurrelle sopiva pilotti 37,5 kg. Alle 40 kg on tosiasiassa todella vähän, jos haluaa ponilla tehtävän muutakin kuin vähän ratsasteltavan pitkin puskia. Kurren painorajana olen pitänyt noin 50kg, jos ratsastaja saa ponin liikkumaan korrektisti ja käyttämään selkäänsä. Fannin alla poni kulkee vielä monesti pää pystyssä, mutta tyttö painaa ehkä 30kg ja se on myös Kurrelle vähän, eikä kipeytä sen selkää. 

Ponimontessa Kurren kokoisella ponilla painoraja on 65kg, mutten ikimaailmassa itse kiipeäisi ponin selkään tai päästäisi toista näin painavaa sinne kyytiin. Kurre on niin pienipaikkainen ja huonoselkäinen, että pelkäisin ponin lyyhistyvän ratsastajan alle sekä selän ja jalkojen poksuvan rikki, näin karrikoidusti. 

Omistaja on mielestäni viime kädessä vastuussa sopivasta ratsastajasta, mutta myös kasvavien poniratsastajien pitäisi tunnistaa olevansa jo liian pitkä. Jalustimien lyhennys ei ole avain onneen, sillä oma tasapaino keikkaa helposti ja silloin myös ponin tasapaino horjuu. Liian pitkä ylävartalo on yhtälailla huono juttu, eikä vain pitkät jalat. Tosin järkeäkin saa käyttää - superlaiha nuori tyttö voi ratsastaa sillä shettiksellä sen pari kertaa, eikä mitään peruuttamatonta vahinkoa tule. Se superlaiha tekee enemmän itselleen ja omalle istunnalleen hallaa, kuin sille ponille.

Esimerkkikuvia

Janita ja Pommac ensimmäisellä yhteisellä kilpailukaudellaan vuonna 2009. Janitan ruumiinrakenne sopi poniratsastajalle, eli lyhyet jalat ja pitkä selkä. Selkä ei vielä tässä ole mitenkään häiritsevän pitkä ja jalustimissa vielä varaa pudottaa jalkaa alemmaskin.

Janitan ja Pommacin ensimmäinen talvi ja koulusatula. Sopusuhtainen ratsukko, jalka juuri oikeassa paikassa.

Vermon poninäyttely 2010. Janita on kasvanut pituutta ja tämä jäi yhdeksi parivaljakon viimeisistä kisoista. Jalka putoaa selvästi mahalinjan alle ja pohkeenkäyttö alkaa hankaloitua, vaikka Janitalla olikin tasainen istunta eikä häirinnyt ponia heilumalla edestakaisin.

Viivi ja Pommac 2011 kesällä muistaakseni. Viivi oli superhyperpieni ja niin ideaalin kokoinen pikkuponin selkään, että Pommac näytti paljon isommalta ponilta mitä tosiasiassa olikaan. :)

Tästä varmaan tulee meteli, mutta selässä on reilusti yli 170-senttinen Piia. Valitsin kuvan tähän siksi, että tämä antaa parhaan kuvan Pommacin rungosta ja sen anteeksiantavuudesta! Piialla on montesatula ja vaikka hänellä onkin pitkät jalat, ei silti istunut ristiselän päällä. For the info, Piia oli ainoa joka jaksoi pidellä Pommacia selästä montemielessä. Nuoremmat ja pienemmät tytöt kokeilivat ja luovuttivat.

Kurre ja Viivi 2012 kevättalvella. Viivi oli edelleen minikokoa ja kukaan ei voi väittää häntä liian isoksi :D

Viivi Kurren kanssa 2013 alkuvuodesta. Viivi on kasvanut pituutta, mutta liian isoksi ei voi häntä kutsua parhaalla tahdollakaan.

Tuuli ja Kurre 2013. Tuulilla oli samanlaisen mittasuhteet kuin itselläni, eli pitkät jalat ja lyhyt selkä - vaikka tyttö oli pituuden puolesta sopivan kokoinen, ponin selkään mennessä mittasuhteet vinksahtivat jalkojen eduksi ja jalka putosikin paljon alemmas kuin osasi odottaa. Tuuli kasvoikin muutamassa kuukaudessa Kurrelle liian pitkäksi - pohkeenkäyttö hankaloitui ja Tuuli joutui nostamaan jalkaansa, jos käytti alapohjetta. Jalkaa nostamalla koko tasapaino horjahti joka kerta.

Fannin kropan mittasuhteet ovat varsin tasaiset, eikä selkä tai jalka kumpikaan ole selvästi todella pitkä. Toivon sormet ristissä, ettei Fanni päätä venähtää yhtäkkiä runsaasti pituutta, sillä tämä parivaljakko on toisilleen erinomainen tällä hetkellä!

Ja loppuun vielä Wilkku ja Kurre. Wilkun yläkroppa on ehkä liian pitkä, mutta tällä kehonhallinnalla sillä ei oikeasti ole minkäänlaista merkitystä. Mikä montaa kritisoijaa voi hämätä, on aikuisen ihmisen kropan mittasuhteet, kun reidet ja kädet eivät ole lihaksettomat riu'ut :)

Voin luvata teille kaikille, ettei Kurre liikkuisi näin ja joka kerta lähtisi Wilkun luokse yhtä mielellään, jos se kokisi lyyhistyvänsä Wilkun alle ;) Kurre näyttää mieltään kyllä välittömästi jos jokin ei ole kivaa.

Minulle ponini hyvinvointi on pääasia, enkä anna sitä sellaisen ihmisen ratsastettavaksi, jonka taitotaso verrattuna painoon ei minua miellytä. On vain puhdas mahdottomuus löytää sitä 30 kg painavaa 13-vuotiasta, joka todella osaisi opettaa kovapäiselle ponitammalle ratsastuksen salat ja saada sille myös kilpailutuloksia kouluradoilta hyvin sijoituksin. Tässä on mennyt muutama kuukausi, kun Wilkku on ratsastanut vähemmän ja Fanni enemmän ja Wilkku onkin saanut keskittyä pitkälti kurinpalautukseen ratsastaessaan Kurren heittäessä Fannin kanssa vähän turhankin ranttaliksi. Kurre ei ikävä kyllä ole pelkästään lastenponi, vaan se vaatii oikeasti jokapäiväisessä elämässä kuria ja tarkat rajat. Lapset eivät ole tarpeeksi kokeneita kitkeäkseen ovelalta ja todella fiksulta ponilta nenillehyppimisen pois ilman apua.