30. marraskuuta 2013

How was my day?

Pitkä päivä takana!

Aamulla hevosia treenaamassa feat. Italiasta ostettu ravipipo
Aamun vietin tallipäällikkönä vanhassa työpaikassani ja siivosin tallin sekä ajelin muutamia hevosia. Olin tänään eilistä vikkelämpi karsinansiivoaja ja harmitti NÄIN paljon, etten ottanut puhelinta taskuun istuessani ensimmäisen ajokin kärryillä! Oli uskomattoman kaunis auringonnousu ja kuulas ilma. Tämän päivän ajokit olivat mukavia ja olen kaksi päivää nautiskellut saadessani pitkästä aikaa touhuilla kunnolla ravitallilla. Vaikka joka kerta muistankin, miksi istun nyt SAMK:in penkeillä viikko viikon perään, on mahtavaa välillä nollata aivoja ja hölkätä hevosten kanssa. Ok, aamun ihana ilma vaihtui pian räntäsateeksi ja olin litimärkä vaihdettuani tarhahevoset päivällä, mutta hyvä sadepuku päälle ja viimeisen kanssa eikun menoksi! 

Uusi loimi!
Leevin kanssa kipaistiin kiipeilemään ja loistava tuuleni senkun jatkui. Leevi oli ihanan rento ja positiivinen, ei yskinyt kertaakaan - onko kaikki lima vihdoin ulkona? - ja oli vaan niin lutunen! En oikein tiennyt lenkille lähtiessä mitä olisin Leevin kanssa tehnyt, kiipeilymäelle on helppo ja nopea lähteä. Edelleen nautiskeltiin entistä hienommasta ilmasta! Jos aamulla sain ajaa auringonnousuun, nyt ratsastin sen laskuun. Yltiöromanttista. Kiivettiin mäkisarja ylösalas kolmesti ja nyt maan ollessa jäässä uskalsin tehdä koko mäkilenkin, johon kuuluu jyrkkä alamäki ja joka on ollut tosi liejua jo ainakin kuukauden, enkä ole uskaltanut sitä mennä lainkaan. Nyt hevonen sai hyvän otteen pohjasta, joten sinne siis! Kiivettiin käynnissä ja selvästi Leevi siitä jonkin verran väsyi, mutta kiltisti piti askellajin pyydettynä kaikkein jyrkimmälläkin pätkällä.

Kotona kaivoin tuon kaulakappaleellisen 200g Horse Comfortin tallitoppiksen ruunalle päälle ja oli pakko ottaa siitä kuva. Loimi on ihana! Väri on tosi hyvä ja loimi istuu Leeville tosi hyvin. Takana karsinan oven päällä oleva toppis etsi tiensä pesukoneeseen ja jatkaa matkaa Riding Sportin Annen ompelukoneen alle, siitä pienennetään kaula-aukkoa reilusti. Harrastan ihan liian kapeita hevosia!

Pyysin myös tämän loimen myyjää vinkumaan Horse Comfortille, että olisi suotavaa tehdä tätä loimea myös koossa 115cm. Kurrekin haluaa omansa.

Talliapulainen vetojen jälkeen
Leevin ratsastuksen jälkeen heitin ajokamat autoon Kurren ohella ja ajoin raviradalle. Koko ajan hämärsi enemmän, joten poni vauhdilla valjaisiin ja lenkille! Olen ollut tosi laiska treenari nyt vähän aikaa ja poni oli aivan täpinässä päästessään juoksemaan. Lämmitin ponin radalla ja ajoin pari vetoa hiittisuoralla ja... Oh my. Lähetin Wilkulle spontaanin kiitosviestin, jossa kiittelin poniin laittamaansa vaivaa, koska poni ei ole suurinpiirtein ikinä tuntunut näin hyvältä kuin tänään! Se viiletti hiittisuoraa pitkin kuin rasvattu salama ja tuntui käteen ihan jäätävän hyvältä. Kelloa ei ollut mukana, mutta jos saadaan balanssi myös hokkikengässä hyväksi, eiköhän Kurrea kehtaa talvellakin juoksuttaa.

Meillä ei tosiaan ole hokkikenkiä Kurrella, Leevillä kyllä. Kengittäjä selvästi välttelee vastaamasta allekirjoittaneelle puhelimeen, tosin tiedän sen puhelimen soivan taajaan tahtiin muidenkin tarvitessa hokkeja... Jatkan pommitusta. Hyvää kengittäjää ei vaihdeta tämän takia.

Huomenna tulee pientä treenipostausta Wilkun tunnista ja joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa! 

28. marraskuuta 2013

Tallinvaihtoa!

Voi Leevi minkä teit!

Tallikaverini eiliseltä
Sovittelin eilen Leeville loimia ja jumahdin tallikäytävälle nojaamaan yhden karsinan ovea vasten kyykkyyn ja taisin whatsapata jonkun kanssa. Pian näkyi silmäkulmassa liikettä. Minä ihan tosissani luulin, että nämä kaverit menisivät talviunille? Meillä on kuitenkin ollut jo pari viikkoa yöpakkasia! :D

Tänään on ollut siltä osin huono päivä, että nukuin viime yönä ehkä kaksi tuntia. Kärsin ajoittain unettomuudesta ja viime yönä sattui sitten se uneton päivä... Koulussa pysyin vielä suurinpiirtein hereillä, mutta ai että kun alkoi väsyttää ajellessani Noormarkkuun hakemaan ihanan Maaritin lupaamaa Murun estesatulaa Leeville lainaan. Oma penkki on sovituksessa ja meille sovitellaan uutta näillä näkymin sunnuntaina, onneksi saatiin lainasatula tähän väliin :) Murun kiefferiä mallailtiin yhteistuumin Maaritin kanssa Leevin selkään, kun käytiin Murun kotitallilla tähystyksessä ja todettiin se yllättävän sopivaksi. 

Satulan kanssa palailin maisemareittiä takaisin Poriin ja kotitallille, jossa ensin ratsasin isän jääkaapin ja sitten vääntäydyin ratsastushousuihin. Painuttiin Leevin kanssa tuuliseen maastoon ja melkolailla oli poitsulla virtaa vanttuussa, se retale ehti peräti heittää kerran 180 astetta ympäri lähteäkseen takaisin kotiin - nähdessään oravan kiipeävän puuhun. Ei voi muuta sanoa, kuin että tuo lainakieffer on onneksi to-del-la tukeva ja nukkuva pilotti pysyi kyydissä! Maastossa saatiin pieni vetoapu naapuritallin ravurilta, jonka perään lähdettiin reippaalla hevosella. Olisin halunnut kävellä vähän pidempään, mutta Leevi tuntui varsin räjähdysalttiilta eilisen vapaan ja tämän päivän hillittömän tuulen takia, joten katsoin parhaaksi vain ravata kiltisti eteenpäin.

Leevi ja sen "ihana" sisätoppis... Tuo on kamalan värinen! :D
Pitkien ravien jälkeen laukkailtiin rauhallisesti takasuoralla, käytiin vähän rämpimässä puskassa - Leevi on selkeä tuleva kenttäheppa! Se olisi halunnut ravata hämärässä metsässä - ja laukattiin vielä suora toiseen suuntaan. Poni oli superpositiivisella mielellä koko ajan :)

Kotona jalka- ja mahapesujen jälkeen karsinoita siivotessa löysin syyn vaihtaa hepat nyt tyhjänä olevaan, karsinoiltaan aavistuksen pienempään (eli niihin 9m² karsinoihin) talliin. Leevin tapa kiertää karsinassa ympyrää ja hokit ovat tehneet tehtävänsä ja ruuna on kovaa vauhtia menossa lattiasta läpi! Leevin karsinan pohja oli tarkoitus uusia ensi kesänä, mutta Leevi on laittanut sen nyt remonttiin vähän aikaisemmin. Vedetään nyt tyhjään talliin Leevin karsinaan kumimattoa lattiaan vastaavan vahingon ehkäisemiseksi ja siirrän hepat uusiin yksiöihin varmaankin lauantaina, huomenna kun olen noin 14h töissä.

Poden huonoa omaatuntoa, koska en ole tehnyt Kurren kanssa kunnolla mitään koko viikolla. Lauantaina aion korvata myös tämän ja antaa lapselle rakkautta koko viikon edestä! Poni tosin luultavasti on minulle vihainen, kun on saanut vain perushoidon ja pikapusut iltaisin.

Aamujen pimeys on masentavaa.

Varustepohdintaa

Ensin tähän alkuun - olettehan huomanneet sivupalkkiin ilmestyneet linkit Blogloviniin ja Blogilistalle? Seuraa meitä myös sitä kautta!

Eilen oli hyvää aikaa pohdiskella syntyjä syviä siivotessani karsinoita otsalampun valossa. Tallilla oli pilkkopimeää sähkökatkoksen takia ja totesin siinä siivotessani, että pimeällä meillä on itse asiassa helpompi siivota karsinat otsalampun kylmässä valossa, kuin tallin lampun lämpimän sävyisessä! Kakkakikkareet oikein loistivat purun joukosta :)


Takaisin aiheeseen: minä rakastan shoppailua. Erityisesti hevosvarusteiden shoppailua, ovat ne tarpeellisia tai eivät. Tänään sovittelin Leeville kahta uutta loimea, jotka tulevat tarpeeseen - Horse Comfortin kaulakappaleelliset villaloimi ja sisätoppis. Molemmat istuivat ruunalle hyvin ja jäivät siis varustehuoneeseen täyttämään jo ennestään täysiä hyllyjä. Olen saa... joutunut ostamaan Leeville lähes kaikki sen käyttämät varusteet hevosen tulon jälkeen, sillä minulla oli etukäteen vain ponikokoista tavaraa. Eilen kuolasin raviautossa Walshin nahkariimua, jonka kylläkin vielä toistaiseksi jätin ostamatta...

Hevosen varusteisiin saa upotettua uskomattoman määrän rahaa, ei voi muuta sanoa! Leevin satula on menossa vaihtoon ja yksin satulaan on varattu pakon edessä ihan kohtuullinen summa rahaa vaihtoon lähtevän vanhan satulan lisäksi. Leevillä on kohtuullisen haastava selkä korkean sä'än ja kuitenkin melko suoran selän vuoksi, johon se kuitenkin kaipaa vielä lisää lihaksia. Olen varautunut yli tuhannen euron satulan investointiin, vaikka käytettyä haetaankin. Kyllä, kirpaisee se opiskelijan kukkaroa, mutta satula on niin väärä paikka säästää!

Otin muutenkin Leevin tullessa filosofian, että ostan ennemmin vähän kalliimmalla kerralla hyvät ja kestävät varusteet, kuin jatkuvasti uutta huonon tilalle. Varustehuonetta koristaa W-Profilen meksikolaiset ja rintaremmimartingaali, Sprengerin nivelletyt jalustimet, loimia löytyy Bucasia, Eskadronia ja Horsewarea... Tosin osan loimista sain ostettua käytettynä ja varsinkin loimien kohdalla on pakko ostaa merkkitavaraa, koska Leevi on niin hillittömän kapea! Se tulee muunmuassa saamaan uuden sadeloimen nykyisen Rain Busterin jäädessä varaloimeksi, koska en ole sen istuvuuteen aivan tyytyväinen. Bucasin vuoreton kesäsadeloimi taas istuu kuin hanska.

Satulahuovissa suosin jämäköitä, säkätilallisia huopia. Parhaat huopani ovat Equilinea ja Eskadronia, Protector oli mukava yllätys. Kurrelle sopiva Waldhausen on isommassa full-koossa jo turhan lörppö. Nyt satulan alla ollut karva on Horzen, mutta investoin kunnon lampaankarvaromaaniin, jos uusi satula romaania vaatii. Suojat ostan kyllä halvimpia mahdollisia, koska Leevin jalka-asennoilla ja liikevirheillä se hakkaa suojat äkkiä kauheaan kuntoon. Kenttäsuojat tosin taitavat tulla olemaan Dalmarin... Perus kisasuojat taidan kuitenkin ostaa esimerkiksi Hööksiltä, joudun uusimaan ne varmaan vuosittain, jos haluan pitää suojat siisteinä.

Miksi panostan hevosen varusteisiin näin paljon? Pienellä varauksella, laatu kestää. Kurrella on Pommacille vuosia sitten ostetut neljänkympin Eurohunterin suitset ja ovat loistavassa kunnossa, mutta niin vaan Wahlstenin valjaat ovat jo tuntumalta erilaiset kuin aikaisemman Finntackin valjaani. Tunnen itseni oikeasti joka kerta hulluksi ostaessani jotain hinnakasta, mutta mihin muuallekaan sen rahan pistäisin ;)

Vaikka itse tykkään ostaa laadukasta ja tiettyjä merkkejä, en karsasta halpaakaan - esimerkiksi vaatekaappini on hyvä esimerkki tästä, ratsastanhan pitkälti Hööksin ja H&M:n vaatteissa. Olen aina ollut kallis maultani, mutten kuitenkaan arvostele muita heidän käyttämiensä varusteiden perusteella. Varusteilla ei taitoa saa, vaikka kuinka haluaisi! Minulle sopii varuste- ja tekstiiliurheilu, mutta yritän sen lisäksi opetella myös ratsastamaan :)

Suositko sinä merkkitavaraa?

27. marraskuuta 2013

Blogijoulukalenteri 2013

Instagram: viiputin
Tänä vuonna myös tässä blogissa alkaa joulukalenteripostaukset 1.12. alkaen. Osa postauksista on jo valmiiksi kirjoitettu ja ideoitu, mutta minua kiinnostaa tietää; mitä juuri sinä haluaisit lukea joulukalenterista?

26. marraskuuta 2013

Pakkasonnea


Tänään on ollut kiirepäivä ja kirjoitan tätä postausta töissä. Aamulla ehdin kuitenkin käydä ratsastamassa ja ajoitus oli pretty much täydellinen! Aurinko nousi, luonto oli kuurassa ja sen verran oli pakkasta, etten nähnyt mitään Leevin laukatessa eteenpäin. Jostain syystä silmäni vettyvät helposti jo pikkupakkasella, enkä näe mitään jos vauhtia on kävelyä enempää. Extremeä!

Postauksen kuvituksena toimii iki-ihana Kurre ja Sannaa varten kuvatut jalat. Saako näistä käsitystä, miltä näyttää? :)


Leevi oli pörheänä tänään menossa ja loogiseen tapaan ravikärryt ohitettiin ekan kerran pitkin ohjin löntystellen, toisen kerran hieman kytäten ja kolmannella kerralla Leevi oli hypätä ojaan. Täydellistä ajatustyötä, Leevikulta...

Metsä oli aika karmaisevaan kuntoon jäätynyt, mutta takasuora oli ok kunnossa ravata ja vähän laukata. Leevi kävi kohtuullisen kuumana ja oli innoissaan menossa, mutta kun luulin sen kiitävän kuin rasvattu salama - mentiin raaauhallista laukkaa. No, oli mukavaa ja kaunista, kun kaviot kopahteli pohjaan, hevonen hengästyi laukatessaan korvat hörössä ja pakkanen puri poskia. Idyllistä!


Leeviltä on nyt alkanut räkä virrata kunnolla ja laukan jälkeen se yskähteli muutamaan otteeseen, kotona molemmat sieraimet valuivat räkää. Loistavaa, koska nyt se tulee todellakin kunnolla ulos!


Huomenna lähtee Leevin satula sovitukseen ostajaehdokkaalle ja ajattelin raahata ruunan maneesille, jotta ratsastan sen ilman satulaa ekaa kertaa. Aion kyllä fyllata sen selän ties millä karvalla, se säkä ei paljoa houkuta kyytiin ilman mitään pehmikettä! Torstaina joko juoksutan tai käyn kevyesti maastossa, perjantaina ratsastaa Annika. Lauantaina käydään maastossa Mian ja Doupin kanssa ja sunnuntaina ollaan yhdessä Wilkun tunnilla Fannin ja Kurren kanssa. Viikon päästä viikonloppuna on ensimmäinen osa itselleni ostamaani joululahjaa, eli Pauliina Marttilan kaksipäiväinen valmennus.


MYYDÄÄN Prestige Appaloosa Golden Star 17/34



Myytävänä

Punaruskea estesatula Appaloosa Golden Star, istuinkoko 17", leveys 34
Melko suora runko, hyvässä kunnossa
Satulasepän tarkastama 08/13, kaikin puolin ehjä

Hintapyyntö 850e / järkevä tarjous

Yhteydenotot puhelimitse 040 572 4847/Marjukka TAI sähköpostiin viiputin@gmail.com





25. marraskuuta 2013

Kana ja kalkkuna

Ensin pakollinen tiedotus: LUNTA! Vihdoin lunta! Odotin eilen klippaajaa ja sillä aikaa satoi sen verran, että maa muuttui valkoiseksi. Ihanaa! Säätiedotusta katsomalla ei tämä vielä pysyvä lumi ole, mutta on niin ihanan valoisaa kun on lunta!

Pahaa aavistava Kurre
Mutta miksi meillä klipataan molemmat nelijalkaiset? Tästä väännetään joka vuosi isän kanssa. Miksi ne nyt taas pitää klipata...

Meillä suurin syy on ulkotalli ja kaksi aktiivitreenissä olevaa hevosta. Leevi on vielä ohuehkon karvansa kohtuuhelppo näissäkin olosuhteissa, mutta Kurren kuivumiseen hikimärästä karvasta menee tunteja. Puhutaan itse asiassa lähemmäs 10h kuivumisajasta. Vaikka kuinka vaihtelisi kuivatusloimia ja seisottaisi sisällä, minä pelkään hevosen sairastumista, jos se on 4-6 kertaa viikossa märkä useiden tuntien ajan. Siihen päälle kun laskee paksun karvan aiheuttaman iho-ongelmat ja jalkojen hoidon mahdottomuuden, on minun mielestäni klippaus jo hyvin perusteltu. Mieluummin nakupelleponit hyvien loimien alla, kuin jatkuvat harmaat hiukset hikimärän, paksukarvaisen ponin kuivaksi taistelu.

Kurre ajellaan kokonaan, päähän jää muutama karva. Kaikki muu jalkoja myöten saa lähteä. Lopputulos on kuin kynitty kana, mutta meillä on tällä hetkellä lenkillä huomattavasti pirteämpi ja tyytyväisempi poni kuin ennen klippausta. Kurrella on selvästi kuuma näillä muutaman askeen plusmiinuskeleillä jääkauteen sopivalla karvallaan.

".................................."
Entä Leevi? Sekin pääsi eilen eroon osasta karvojaan. Leevin kohdalla klipperiä käytetään hieman hillitymmin mitä Kurren kohdalla, sille jää karvat jalkoihin, päähän ja satulan alle. Voitte mielessänne puolittaa tuon Kurren vieressä olevan karvamäärän, se määrä saatiin Leevistä aikaiseksi - enintään! Kurressa oli tosiaan enemmän karvaa, kuin yhdessäkään Ellun tähän mennessä klippaamassa hevosessa on ollut.

Leevi on yhtälailla hionnut reippaasti ratsastaessa kevyelläkin lenkillä, sillä on ollut erityisesti kaulassa karvaa vaikka muille jakaa.

Kynitty kalkkuna
Nyt molemmat ponit pitävät sisällä päällään 200g tallitoppaloimea ilman kaulakappaleita, ulos heitetään sisäloimen päälle Leeville fleecevuorinen sadeloimi kaulakappaleella ja Kurrelle 100g toppauksella (= yhtä kuin fleecevuori) oleva sadeloimi kaulakappaleella. Meillä on edelleen yöt tallin yläovet kokonaan auki, käytävä suljetaan liukuovella ja tallin lämpötila on muutamia asteita enemmän, mitä ulkona. Aion pitää molemmat yläovet selällään, kunnes vesikuppeihin alkaa muodostua jää - silloin suljetaan ensimmäinen ovi.

Klipattuna voin suoraan liikutuksen jälkeen loimittaa hevosen takaisin ulkoloimiinsa ja potkaista pihalle heinätupsun kanssa. Jos joudun kuitenkin pesemään tai muuten kuivattamaan hetken, on hevonen kuiva saatuani jalat hoidettua. Kuivattaessa käytän klippaamattomallakin talvella kerrospukeutumista, normaalisti vähintään kaksi fleeceä tai fleece ja villa päällekkäin ja hups vain, kuiva on. Kurre käyttää paljon voittoloimiaan raveista ja Leevi yhtä isältä sosialisoimaani ravivoittoloimea - Leevi häpeää silmät päästään, kun kaivan sen esiin - ja kaulakappaleellista villaloimea. Pitäisi ehkä investoida Leeville hieman siistimpi, normaali kaulakappaleellinen fleece. ;)

21. marraskuuta 2013

Kun ei osaa niin...

Eilinen oli jännä päivä. Jo koulusta neljältä lähtiessäni alkoi maa jäätyä ja pelastava enkeli Ida nappasi Leevin ja minut kyytiinsä illalla valmennukseen, samalla tunnilla kun oltiin ja minulla ei ollut vetoautossa saati kopissa talvirenkaita alla. Kaikki kunnia Leeville, hyvin lastautui isoon kuorma-autoon! Kyydissä ollut hemaiseva Mimmi-neiti saattoi olla osasyy asiaan.

Tunnit olivat myöhässä ja ehdittiin seurata edellistä tuntia jonkin aikaa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että vaikeaa tulee olemaan Leeville ja minulle... 


Maneesi näytti yläpuolelta tältä. Toisella pitkällä sivulla S-kiemuralla kolme ravipuomisarjaa, joiden väliin piti tehdä voltti ensin ravissa, myöhemmin laukassa kun puomit nostettiin pieniksi kavaleteiksi, kolme kavalettia kolmen puomisarjan tilalle.. Voltit tehtiin siis oikeassa laukassa sisään tullessa maneesin keskelle ja seuraavassa välissä seinän puolelle. Toisella pitkällä sivulla oli ravipuomia, joilta piti väistättää keskihalkaisijalla oleville kahdelle ravipuomille ja taas väistö toiseen suuntaan uran puomeille. Kuvani mittasuhteet heittävät taas kerran.

Voin tässä vaiheessa kertoa, että harjoitukset olisivat olleet yksin minulle haastavia, vaikka alla olisi ollut superosaava hevonen. Kun alla olikin Leevi, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia loivassakin pohkeenväistössä ja laukassa noin 12-15m voltteja en ole edes ajatellut, haastetta tuli saman tien roppakaupalla lisää.

Koko tunti mentiin ilman jalustimia harjoitusravissa tai laukassa, joten tasapainoharjoitusta tuli mukaan myös. Olin pudota vain kahdesti - kerran Leevi pukitti pitkällä sivulla pyytäessäni laukkaa eteen ja toisen kerran se otti laukassa hillittömän loikan kavalettitehtävään sisälle, jolloin unohdin kaikki voltit ja keskityin kasaamaan paketin ja pysymään kyydissä. Ravissa en saanut sitä niin hyvin pohkeen eteen kuin olisin halunnut, mutta S-kiemura sujui osittain jopa hyvin! Leevi taipui tosi hyvin ja tuntui hyvältä. Pohkeenväistö oli alkuun tahtojen taistelua, mutta sain joitakin askelia ulos, kun vahdin takaosaa raipalla ja pidin 150% huolen, ettei Leevi vain jättänyt takaosaa minne sattuu. Raviharjoituksessa oli vielä ihan ok mieli, omat vatsalihakset vaatii treeniä jotta saan pidettyä paketin kasassa ja ennenkaikkea kädet paikallaan.

Kun siirryttiin laukkaan, mun teki niin paljon mieli alkaa itkeä heti ja välittömästi. Leevi putosi heti ekalla voltilla pahasti pohkeen taakse, enkä saanut sitä sieltä nostettua, kun en vaan ole tarpeeksi nopea! Voltti oli myös Leevin lihaskuntoon nähden pieni, eikä mun taidoilla tämä harjoitus ollut mitenkään päin helppoa. En osannut auttaa hevosta tarpeeksi ja kaiken päälle Leevi alkoi myös väsyä nopeasti, joka hankaloitti entistäkin enemmän. Eipä tässä vaiheessa enää kyselty tehtävän helpotuksen perään, vaan oli se saatava onnistumaan edes sen kerran... Harjoituksen ideana oli ensin ottaa ne voltit laukassakin kavalettien väliin, joiden onnistuessa sai tulla ilman voltteja, tehden vain kaareva ura kavaletilta toiselle joko neljällä tai viidellä laukalla. Me tultiin kerran vai kaksi oikeassa laukassa kavaletit ilman voltteja ja se tuntui huomattavasti helpommalta ja sujuvammalta, kuin volttien kanssa.

Itse valmennus oli mielestäni hyvä ja aion mennä Maijaan jatkossakin. Tämänkertainen harjoitus oli vaan Leeville ja mulle ratsukkona tosi vaikea ja ensi kerralla on vastaavan edessä pyydettävä helpotus heti, jos tehtävänä on jotain tällaista. Itselläni oli siis epäreilu olo hevosta kohtaan, kun en osannut sitä auttaa ja se oli oikeasti aivan rättipoikki ravatessani sitä lopussa eteen alas - Leevi näytti siltä raahustaessaan Säntin hevosautoon, ettei jaksa kävellä jyrkkää siltaa ylös asti! Tänään Leevi oli kyllä palauttavalla lenkillä normaali oma itsensä ja itse asiassa tuntui käyvän aika kierroksilla, eikä ollut tippaakaan väsynyt. Nähtiin nimittäin peura, eikä ole Leevi hetkeen ollut niin kierroksilla mitä tänään tuon peuran jälkeen...

19. marraskuuta 2013

Onnea on...

oma täystuhoponi ja sopivan kajahtanut ylläpitohevonen <3


18. marraskuuta 2013

Leevi lääkärissä ja söpöin poni ever!

Elämä hymyilee!




Perjantaina Fanni ratsasti Kurren sen jälkeen, kun mulla oli ollut Wilkun tunti. Kurre odotti traikussa tunnin ajan ja hoidettuani Leevin koppiin, päästin Kurren hetkeksi juoksemaan vapaana. Alkukiitolaukkapierupukitukset jäi videolta, kun tajusin kaivaa puhelimen esiin vähän viiveellä - mutta kuinka hauskaa voi pienellä ponilla olla tyhjässä maneesissa? Tykkään irtojuoksuttaa ponia kun sattuu sopiva väli ja ponikin tykkää :)

Fanni ja Kurre menivät puomisarjaa, 3 puomia, 3m väli ja taas 3 puomia. Nostin puomeista vielä toisen pään ylös niin, että joka toinen oli nostettu samasta päästä - harjoitus näytti Fannin äidin silmiin tosi sekavalta, mutta poni ja tyttö selvittivät homman erittäin tyylikkäästi!

Puomeja isompi juttu oli eka kerta laukkaa. Kurre honasi noston paremmin tuon kolmen viikon aikana, kun vain Wilkku ratsasti ja nyt totesin, että koitetaanpa nostoja. Otettiin ekat nostot liinassa ja autoin juoksutuspiiskalla, jotta saatiin ekat nostot varmasti tehtyä - ja pian parivaljakko viiletti ihan keskenään pitkin uraa! Fanni teki todella hyviä nostoja Kurrella, vaikeampaan suuntaan tuli muutama huti mutta tilanne rauhoitettiin ja koetettiin uudelleen. Olen ihan superylpeä molemmista! Fanni pysyi rauhallisena ja antoi selkeät avut, Kurre teki ihan mielettömiä nostoja. Tästä se lähtee!

Koska Kurresta ei vain voi saada tarpeekseen, tässä vielä pientä lisäysharjoittelua parin viikon takaa! Wilkku kyydissä.



Leevi kävi tänään keuhkotähystyksessä ja onneksi kävi, sillä saatiin tietää kaksi asiaa - ensimmäisenä epäilemäni limamäärä osoittautui todeksi ja saatiin norsukuuri limaa irrottavaa, kahden viikon kuuri edessä. Toinen löydös olikin iso yllätys, joka selittää Leevin yskimisen. Ruunalla on henkiorven alaosa ahtautunut V:n muotoiseksi! Ahtaumaa on arviolta 10%, joka aikaansaa Leevin yskimisen, muttei vaikuta ruunan käyttöominaisuuksiin mitenkään. Olin ehtinyt matkalla Rehulaan jo maalata piruja seinille yksin autossa, mutta helpotus oli ihan mieletön kun tuomio tuli. Tällä hetkellä Leevi on niin räkäinen, että se ärsyttää ruunaa yskimään hieman enemmän, mutta yskän pitäisi lievetä satunnaiseksi liman lähtiessä liikkeelle kunnolla. Kysyessäni kenttäkilpailuista, toivotettiin lähinnä onnea kilpailuun ja tällainen ahtauma haittaisi vain, jos Leevi olisi kilpaileva ravihevonen. Ravihevosen hapenottokyvyn on oltava maksimaalinen, kun taas harrasteen ja tutustumisluokan (kuin vielä helponkin) maastoestekokeetkin ovat vielä sen verran helppoja, ettei ahtauma haittaa.

Hyvillä mielin Maijaan hyppäämään ja huomenna Oonan kanssa ryskimään Pinomäen puskiin, eli säätiedotuksen mukaan märkä kiipeilymaasto odottaa!

17. marraskuuta 2013

Wilkun tunti

Olen NIIN halunnut kirjoittaa tämän postauksen jo kahden päivän ajan, mutten ole ehtinyt! Wilkku koutsasi minua ja Leeviä perjantaina ja tunnista sai ihan hillittömästi irti. Oli hirvittävän silmiäavaavaa, kun joku oikeasti sanoi heti mitä pitää korjata ja miten, jotta saan hevosen kulkemaan kuten kuuluu. Sain ihan todellista täsmäopetusta, eikä tarvannut arvailla, mihin suuntaan korjata.


Yllä kaksi eri harjoitusta, joita tehtiin puomeilla. Sain käskyn treenata maneesissa vain ja ainoastaan puomeja ja kavaletteja, kunnes Leevi alkaa saada voimaa lonksuviin takapolviinsa ja suoristua kunnolla - nyt se roikkuu vasemmassa kierroksessa voltilla täysin lavansa päällä eikä ole suoraa ja tasapainoista nähnytkään. Maastossa käydään useammin kuin kerran viikossa kiipeämässä mäkiä ja keskitytään kaikin keinoin saamaan lihasta ja voimaa hevosen takaosaan.

Tunnin alussa Wilkku halusi tietty nähdä hevosen ja tehtiin töitä pääty-ympyrällä, tehden temmonvaihteluita käynnissä ja ravissa ihan hiipimisestä isoon letkeään liikkeeseen. Pidin hevosen pääasiassa ulkoasetuksessa, mutta suoristin aina eteenratsastuksessa ja Leevi rentoutui tosi nopeasti niskastaan kunnolla pyöreäksi. Pienen pätkän istuin alas harjoitusravia ja tultiin lopputulokseen, että kevennetään kunnes takapäässä on voimaa. Harjoitusravi häiritsi hevosta turhan paljon, jotta liike olisi pysynyt laadukkaana. Ympyrällä myös pienennettiin ympyrää ulkoasetuksessa päästämättä kumpaakaan lavaa karkuun ja palattiin aina isolle ympyrälle väistön kautta.

Puomeilla olikin jännää. Ensin oli nuo kuvaan ensimmäisenä piirretyt vuorossa, näille sai otettua leveään päähän kaksi raviaskelta ja kapeaan yhden, Leevin kanssa tultiin ihan puomien leveimmästä kohdasta. Tein puomien ympärillä isoa pääty-ympyrää asettaen hevosta ulos ja käänsin aina isolta ympyrältä pienemmälle voltille puomien yli asettaen sisään. Pian isolla ympyrällä sain ihan taivuttaa ulospäin pelkän asetuksen lisäksi ja välillä tultiin ulkoasetuksessa puomienkin yli. Homma sujui yllättävän hyvin, kun kuski alkoi saada omat ulkoapunsa edes sinnepäin järjestykseen. En vaan osaa ratsastaa oikeaan kierrokseen! Kun mun vasen puoli jää ulkoavuiksi, musta tulee ihan avuton enkä osaa kääntää ulkoavuilla, vaan takerrun sisäohjaan ja siihen yllättäen se paketti leviää. Hevonen voi vielä kääntyä, mutta ei sinne päinkään niin miten pitäisi. Kun homma sujui molempiin suuntiin, hetken kävelyt ja siirryttiin kuvan toiselle puomitehtävälle, eli yhden askeleen välillä oleville kahdelle puomille. Sama periaate, pääty-ympyrältä tasapainoinen voltti puomien yli. Saatiin oikeasti tehtyä yksi voltti, kun Leevi todella nousi sieltä vasemman lavansa päältä ja kantoi itsensä leijuen puomeista yli, eikä vain ravaten! Fiilis oli supermahtava, kun oikeasti homma sujui niinkuin pitikin! Pikkuvolttien tilalle tehtiin myös voltti pitkältä sivulta toisen sivun puomien yli, eli suurempaa volttia.

Laukassa tultiin 4 peräkkäistä laukkapuomia keskihalkaisijalla, niitä en vaivautunut piirtämään. Leevi oli aika väsynyt jo laukkatyöskentelyyn siirtyessä ja mun työ vasta alkoi, kun piti saada hevonen puomien yli pudottamatta raville. Laukkaa oli mahdoton säätää lyhyemmäksi ilman pudotusta raville viimeistään kolmannella puomilla ja välejä oli pakko pidentää varmaan neljään metriin ellei ylikin, ennen kuin hevosen sai jatkamaan laukkaa puomien loppuun asti. Osa homman vaikeudesta meni hevosen väsymyksen piikkiin, mutta osa kyllä ihan puhtaasti siihen, ettei siinä laukassa pysty säätämään yhtään askelpituutta! Loppuviimeksi oli pakko käyttää reippaasti kannusta ja napauttaa raipalla joka askeleella, jotta homma saatiin lopetettua hyvään suoritukseen. Hevonen sai runsaat taputukset ja pitkät ravailut eteen-alas ennen loimiin käärimistä ja pitkiä kävelyjä maastakäsin.

Tunnista jäi valoisa mieli, paljon täsmätietoa mitä pitää korjata itsessäni ja hevosessa ja odotan jo seuraavaa rääkkiä. Tänään löysin iltaharjausta suorittaessani Leeviltä kaulasta uuden lihaksen. Win! Keskiviikkona on Maijan tunti ja ensi viikoksi pyydän taas Wilkkua kun ei ole muuta valkkua, tiistaina oli ajatus käydä hakemassa Wilkun hevonen hoitajansa kanssa seuraksi ja suunnata kohti kiipeilymäkiä.

13. marraskuuta 2013

Kouluratsastuksenpoikasta

Edellisessä wanted-postauksessa oleva kuva kertoo eilisestä kaiken tarpeellisen. Nappasin kuvan ajaessani maneesille ja tuo kaikennielevä PIMEYS on niin masentavaa! Oli pimeää jo kun pakkasin Leevin auton kyytiin ja vielä pimeämpää, kun lähdettiin kotiin. Tule jo, talvi ja lumen tuoma valo! Kaiken päälle vettä tuli koko päivän ihan huolella.

Wilkku pitää meikäläiselle tunnin perjantaina ja ajattelin valmistautua tuuppaamalla hiukan harjoitusravia jo etukäteen. Leevi hiihti ympäri maneesia hillitöntä vauhtia kun pääsin selkään ja aloin aikalailla heti hakea sitä eteen-alas ja tein erilaisia kaarevia uria käynnissä saadakseni pikkuhiljaa hevosta lyhyemmäksi ja lihaksia lämpeämään. Pyörittiin isoja ympyröitä, loivaa kiemuraa, vähän kaikenlaisia koukeroita. Taivutin suorilla hevosta ulospäin ja pidin ulkoasetuksen myös kaarevalla uralla. Olin oikeasti tosi hämmästynyt, kuinka hyvin hevonen toimi! Oli rento niskastaan ja positiivisen tuntuinen selkään. Ravatessa vasen kierros oli jotenkin tosi vaikeaa, eikä hevonen olisi halunnut rentoutua millään - oikeaan kierrokseen se taas naksahti heti itsestään peräänantoon, kun pilotti muisti pitää pohkeet lähellä. Ravissa tein kauan töitä, ympyröillä hain hevosta pyöreäksi ja astumaan alleen ja muutamia kertoja tultiin keskihalkaisijaa pitkin. Leevillä on selkeitä ongelmia keskihalkaisijalla suoraan kulkeminen, kun ei ole seinää kummallakaan puolella, eli tätä treenataan paljon ja pyrin muutenkin ratsastamaan irti seinästä. Muutama laukannosto ympyrällä ja lävistäjä laukkaa, raviinsiirtyminen uralle tullessa. Pari ravi-laukka-ravi-siirtymistä vielä keskiympyrällä, pitkät ravit eteen-alas ja loppukävelyt.

Leevi seurasi mammaa kiltisti vapaana, kun keräilin kakit lopetettuamme. Hiukan tuli hevoselle hiki, mutta Leevikin klipataan sunnuntaina :) Saan shoppailla, eli ratsastusloimi Leeville ja eilen klikkasin Kurrea varten enkkuviltin kohti kotia. Leevikin saa vielä omansa! Leevi tarvitsee kyllä myös harjaparturin...

Wanted!

Paikan saa vedenkestävä tallior... Eikun hevosenhoitaja! Vakanssiin kuuluu Leevin ja Kurren puunaus ja karsinoiden siivous näin märkään aikaan, jalkojen pesu ja Leevin kävelyttäminen minun korkeudelleni valmiiksi ennen ratsastusta. Kurrea saa helliä niin paljon kuin ehtii!

Palkkana saa sähköpiiskaa jos hommat ei hoidu, hyvästä työstä saa papukaijamerkin ja tonttulakin. 

Hakemukset alle, muista CV ja suositukset!

T. Marjukka "en kestä tätä pimeyttä" Mahlamäki

;)

12. marraskuuta 2013

Pauliina Marttilan valmennus

Eihän tästä valkusta ole vasta kuin... 9 päivää! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Hyppäsin Marttilan silmän alla tehokasta jumppaa Leevin kera tuossa pari sunnuntaita sitten. Meitä ei ollut kuin yksi ryhmä ja valmennuskin venähti tunnista lähes kahteen tuntiin :) Tehtiin Pauliinan sanojen mukaan talvikauden harjoituksia, eli tekniikkaa ja jumppaa pienillä kavaleteilla ja esteillä.


Ihailkaa piirrostaidennäytettäni! Tämähän sitten ei ole ihan mittakaavassa! Pitkän sivun mukainen linja oli alkuun ravipuomeina ja loppuun siitä korotettiin joka toinen pikkupystyksi jumppasarjana. Pääty-ympyrällä tultiin laukassa kolmen toisesta päästä korotetun kavaletin innarisarjaa ja kulmassa oli kaksi kavalettia lisää. Kulman kavaletteja mentiin omatoimisesti, kun mahtui ja pääharjoituksina toimivat kaarevan uran kavaletit ja tuo suora linja.

Raviverryttely suoritettiin itsenäisesti ja hyväksikäytettiin erityisesti noita suoran linjan ravipuomeja. Sain Pauliinalta samaa täsmäapua kuin Wilkultakin jokin aika takaisin, saadakseni Leevin takaosan kunnolla töihin ja jes, sieltähän se tuli! Ja tulipa vielä niin, että kontrolli joka jalkaan säilyi läpi siirtymien. Kun aloitettiin pääty-ympyrällä olevien kavalettien tulo laukassa, vasen kierros tuntui lähinnä laukan säilymisen kanssa vaikealta. Vasen on Leevin heikompi kierros ja siinä saa ihan tosissaan tehdä töitä, että homma meni sujuvasti ja ilman pudotusta raville, kun olin apujen kanssa liian hidas. Hevonen kuitenkin kääntyi hyvin ja homma alkoi pikkuhiljaa sujua. Kierroksen vaihtuessa oikeaan ne ongelmat vasta alkoivat :D Mun piti tuoda hevonen esteille ulkoasetuksessa pitääkseni kontrollin sisälavaan ja voi kiasus kun voi olla vaikeaa! Laukka on sujuvampaa tähän suuntaan, mutta mun kääntäminen oli jotain ihan muuta! Mulla on vaihtunut oma huonompi kierros nyt oikeaan, jossa hukkaan helposti ulkoavut ja nyt se näkyi NIIN selkeästi. Onneksi kaikilla muillakin osallistujilla oli oikea kierros paljon hankalampi!

Harjoitus alkoi sujua mitenkuten, jäi ihan ok fiilis. Loppuun tultiin vielä pitkän sivun linjaa vasemmassa kierroksessa muutamaan otteeseen. Maapuomi - ristikko - maapuomi - pysty - maapuomi - okseri. Estekorkeus pysyi maltillisena ja Leevin kanssa tultiin linja kolmesti. Eka kerta oli ihan ok, mun tarvii pysyä supertarkkana väleissä jotta vauhti pysyy kunnolla yllä eikä hidastu. Toisella kertaa en ihan rehellisesti sanottuna tiedä mitä tapahtui, mutta Leevi meinasi kompastua ensimmäiseen ristikkoon, veti multa ohjat kädestä ja loppulinja mentiin tyylipuhtaasti ilman ohjia. Hevosen piikkiin meni kuulemma tämä, armas ratsuni vähän niinkuin unohti nostaa takajalkansakin esteestä yli :D Pauliina kehui kyllä hevosta tästä, hyppää selvästi sen mitä eteen laitetaan, hyvin kävi ohjaus pelkkien pohkeiden avulla! Viimeisellä kerralla linja oli hyvä ja sujuva, kannustin hiukan väsähtävää Leeviä raipalla väleissä ja saatiin sujuva linja. Lopetettiin meidän kohdalta tähän ja loppuun kunnon ravit eteen-alas ja pitkät loppukäynnit.

Tykkäsin valkusta kovasti, kotitehtäviksi saatiin Leevin kanssa paljon puomi- ja kavalettityöskentelyä takaosan vahvistamiseksi. Seuraavan kerran Pauliinan silmän alle 7.-8.12., eli maksan itselleni joululahjavalmennuksen :) Alla harvinaista herkkua, eli kuva minusta itsestäni ja Leevistä. Tämän nappasi Emma muutama viikko sitten. Ratsastusvarustukseni ei ole normaali alla olevassa kuvassa, enkä suosittele kenellekään edes 15min ratsastusta tennareilla ja ilman kypärää.

(c) Emma P.

10. marraskuuta 2013

Sataa sataa ropisee!

Edit: aloitin postauksen kirjoittamisen toissapäivänä. Kyllä tämä tästä...


Voi kiasus mikä ilma! Vettä tulee kuin esterin... sieltä. Kurren sain ajettua tiistaina aamulla, mutta sade vain kiihtyi ja kiihtyi ja siirsin Leevin vapaapäivän keskiviikolta tiistaille - meillä oli siis kunnon myräkkä tiistaina, kuten vissiin aika monessa muussakin kaupungissa. Olin märkä jo Kurren ajettuani kenkieni vuotaessa, eikä motivaatio oikein riittänyt enää Leevin ratsastukseen. Torstaina Leevi kävi kevyesti maastossa, perjantaina pyöri liinassa ihanassa pimeydessä otsalampun valossa ja eilen käytiin Annikan kanssa pitkällä maastoretkellä, Annika ratsasti ja Kurre oli valjaissa. Kurrella on edessä tänään karvojenmenetys kun saatiin Ellun kanssa aikataulut sopimaan jo nyt ja Leevin kanssa tekisi ihan törkeästi mieli käydä maastossa - aurinko paistaa, mutta sataa! Otanko vaan vaihtohousut mukaan ja nautiskelen auringonsäteistä, vai lähdenkö tekemään puomiharjoituksia maneesille? Katsotaan, kun pääsen tallille.


Yritän saada aikaiseksi naputella Pauliinan valmennuksesta muutaman sanasen ehkä jopa vielä tänään. Pakko kyllä myöntää, että motivaatio istua koneella on nollissa aina tallipäivän jälkeen...


Kurre meni Wilkun kanssa puomeja tuossa jokin aika takasin, nämä ovat niitä Emman kuvaamia kuvia. Kiitos näistä!


Jos jollakulla on jotakin postaustoiveita, kommentoi ihmeessä! Minulla on postausideat aika vähissä, päivän kun lähinnä toistuvat samankaltaisina. Leevin kanssa hypätään seuraavaksi Maija Yli-Huhtalan valmennuksessa 20. päivä ja Pauliina Marttila tulee seuraavan kerran joulukuu alussa.

2. marraskuuta 2013

Karvamato


Kurressa on tietty huumorifactor aina välillä :D Hirnuin tätä ekaa kuvaa minkä kerkesin. Mitä ihmettä tuo poni tekee? No, ei ainakaan pudota takajaloillaan...


Tässä on jo vähän enemmän sitä, mitä pitikin tehdä :D 75cm asti nostettiin, tultiin pari kertaa ja lopetettiin kun tuli hyvin. Kurresta alkaa vaan löytyä se tammapuoli näin kypsässä viiden vuoden iässä! Kurre on irtohypännyt vain kokonaan irti, juoksutettu aina vaan kujaan ja tänään tietty oli vaikeaa irtautua mammasta, kun juoksin sen kujaan - eihän se ole ikinä saanut vierestä lähteä juoksemaan! Zilpan maneesi on vaan niin pirun iso, että olisi vaadittu paljon lisää avustajia, jotta poni olisi suunnannut aina uudelleen kujaan, joten juoksin ponin sisälle. Hiukan kannustin kouluraipalla ja lopputulos oli nurkassa murjottava poni kujan jälkeen, sain jonkin aikaa rapsutella anteeksipyyntöjä. Tee nyt tällaisen kanssa jotain...

Välit meinasi pari kertaa jäädä lyhyiksi (maapuomi - 2,5m - ristikko - 4,5m - pysty - 5m - okseri) kun poni hurjasteli kiitolaukkaa sisälle, mutta tullessaan rauhassa mahtui hyvin kuten pitikin. Hölmö poni!

1. marraskuuta 2013

Kaksi viikkoa!

Kaksi viikkoa ja Kurresta tulee naku! Tänäkin vuonna klipataan koko bunna, nyt ajatuksena askarrella jotain kuviota ainakin toiselle puolen peppua. Onnenapila on tämän hetken ykkösajatus, tuleeko muita ideoita? :)

Minulla ei ole omaa klipperiä, joten tuttu tulee klippaamaan. Aion ottaa ponista ennen- ja jälkeenkuvat.

Sen kunniaksi tilasin ponille jo ratsastusloimen! Googlasin pieniä ratsastusloimia ja klikkasin kotiinpäin Galoppista kivan fleeceratsarin värissä newmarket, eli klassinen golden stripe-kuvio. Tällä hetkellä metsästän villaista ratsastusloimea Kurren koossa 115cm, saa vinkata jos tietää.
Meillä ratsastusloimi tulee ihan tarpeeseen Kurren selkäongelmien vuoksi, eli saa luvan liikkua tuon kanssa aina karvansa menetettyään. Maastossa tietty käytössä heijastinloimi :)