Erikoispostaus: elämää Italiassa

EDIT: Tästä olisi tulossa niin superpitkä postaus, että kirjoitan ensimmäisen osan nyt ja jatkan jos lukijat niin haluavat. En viitsi satuilla kilometritarinoita, jos aihe ei kiinnosta ollenkaan :)

Julkisivukarsinat - starring Odinga & Moriera As

Tylsä koulupäivä sai ajatukset palaamaan lämpimään ja ajattelin saman tien tehdä aiheesta erikoispostauksen hevosettoman päivän ratoksi, josko jotakuta kiinnostaa lukea enemmän elämästäni Italiassa.

Muutin työn perässä Pohjois-Italiaan, Nocetoon, noin tunnin matkan päähän Milanosta. Olin tien päällä päivälleen 9 kuukautta, ennen kuin jouduin jättämään välimerelliset maisemat ja palaamaan takaisin Suomeen - oli todellinen kulttuurishokki lentää vuorten ja peltojen keskeltä suoraan metsään Pirkkalan lentokentälle!

Lähdin tien päälle 15. syyskuuta 2010, eli 20-vuotiaana. En tiennyt mitä odottaa, en puhunut sanaakaan italiaa ja pelkäsin etukäteen selkävaivojeni takia, kuinka kauan pystyn tekemään raskasta ruumiillista työtä. Ihmeekseni sopeuduin joukkoon nopeasti ja toinen suomalainen työntekijä, jo vuoden Italiassa asunut Hanni auttoi minut alkuun italiani kanssa. Olen onneksi oppinut puhumaan kieliä arastelematta ja äärimmäisen huvittavia tilanteita koettiin erityisesti ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, kun olin oppinut ymmärtämään italiaa mutten puhunut itse vielä kovinkaan paljon. Hyvin puutteellisella sanavarastollani yrittäessäni selittää asiaani vain italiaa ja espanjaa puhuville chileläisille työkavereilleni saatiin monet naurut, kun sanoin jotakin aivan muuta mitä olisi pitänyt. Olen tosin edelleen vähän vihainen Wilsonille, kun lykkäsi mut hakemaan hevosten numerot ja kysymään tallipaikat Montecatinin raveissa oltuani kuukauden töissä - mokoma kehtasi seisoa parin metrin päässä nauramassa kun yritin selvittää asiaani numeroiden jakajalle! :)

Tarhoja auringon laskiessa

Töihin aloin heti tilalle saapuessani ja ensimmäisen viikon ajoin tasapuolisesti kaikkien hevosia ja iltaisin autoin Hannia hänen passiensa kanssa, kun minulle ei vielä oltu passihevosia osoitettu. Ensimmäinen järkytys tuli, kun lähdin ajamaan treeniä ensimmäisellä hevosella - en ollut ikinä pitänyt perähevosta ja samaan aikaan ajanut yhtä, aina oli ollut toinen ihminen perähevosta varten. Eipä siinä mitään, käsihevonen kainaloon ja menoksi! Tästä tuli päivässä täysin rutiinia, usein pidettiin kahta perähevosta samaan aikaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti oli yksi tai kaksi perähevosta irti, mutta ne metsästettiin kiinni ja matka jatkui. Onneksi hevoset olivat niin tyhmiä (vai viisaita?), että juoksivat suoraan tallille jossa oli yleensä aina joku ottamassa kiinni.

Ehdottomasti hauskin kokemus perähevosen päästessä irti oli, kun Hanni oli alkanut pitää yhtä passihevostaan, silloin 3v Oregonia perähevosena. En tosiaan muista millä ajoin itse, mutta mulla oli kaksi tammaa perähevosina ja toinen tammoista oli oma passini Osaka. Oregon sai idean repiä itsensä irti Hannilta ja lähti juoksemaan rataa ympäri minun perässäni. En tiedä mikä tilanteessa oli niin hauskaa, mutta Oregonin kiinniottamisesta ei tullut mitään kun nauroimme Hannin kanssa molemmat vedet silmissä, kun nuoriherra tepsutteli minun kolmikkoni perässä aivan varmana siitä, että pidin myös sen narusta kiinni. Tilanne on vaikea kuvailla näin jälkikäteen, mutta se oli jotain uskomattoman hauskaa.

Ainoa kuva varsoistani - Perla Axe 2-vuotiaana

Ensimmäiset omat passihevoseni olivat Broadway Marquis, Nuryev, Nischninowgorod, Nancy Or, Oak Wise ja Osaka Wise. Broadway, tai lyhyemmin B-way johon muotoon nimi loppuviimeksi vääntyi, oli kiva hevonen. Amerikantuonti, ollut Italiassa vuoden eikä kulkenut mihinkään. En ollut valehtelematta ikinä nähnyt niin kilttiä ja positiivista orihevosta. Ajaa B-way oli alkuun kamala - ohjien toisessa päässä ei ollut mitään, ei yhtikäs mitään. Hevonen juoksi pää rinnassa ihan omatoimisesti ja näin tapahtui treenin lisäksi myös hiiteillä. Koeta ajaa sellaista nyt sitten... Yhtäkkiä Broadway alkoi kuitenkin löytää ohjalle ja painamaan ja yhtä yhtäkkiä paineli 13-aikoja muutamaan starttiin! En tiedä mikä muuttui, mutta hevonen löysi sisäisen kilpahevosensa ja tottakai otan kaiken kunnian siitä itselleni ;)

Sisäinen kilpahevonen tosin valloitti myös kotoisen olemuksen ja entinen jokapaikanhöylähevoseni (eli se, jolle laitettiin aina ensimmäisiä kertoja perähevosena toimivat... Broadway puksutti eteenpäin kuin juna ja ohjastaja sai keskittyä pitämään perähevosen aisoissa) alkoi painaa myös treenissä. Siirsin sen loppuviimeksi perähevoseksi, ei ole mitään niin ärsyttävää kuin etuhevonen joka painaa ohjalle ja parhaassa tapauksessa kaksi painavaa perähevosta.

Broadway Marquis

Hevoskatraani venäläisedustus lisääntyi yhdessä vaiheessa ja remmiin liittyi vielä Nowosibirsk. Tämä pieni, hyvin arabimainen oripoika oli ihana! Nowon kanssa ei koskaan ollut tylsää ja se jos joku oli suloinen paketti. Alla oleva kuva ei tosiaankaan tee oikeutta hevoselle, mutta liikkuessaan tämä poika oli ihana ja keksi aina äiskän päänmenoksi jotain kivoja kevätjuhlaliikkeitä. Nowon bravuuri taisi olla nelitassuhyppy suoraan ilmaan ja mahdollinen spagaatin yritys... En tosiaan tiedä mitä se yritti, mutta aina se oli yhtä huvittava.

Nowosibirsk

Raveissa kävin yhdessä vaiheessa 3-4 kertaa viikossa, myös muiden kuin omien hevosteni kanssa. Kävin useimmiten Milanon San Sirossa tai Bolognassa, mutta nähtyä tuli myös Montecatini, Padova, Follonica, Torino, Firenze, Cesena ja varmaan muitakin ratoja, mutta useimmiten kävin mainituissa paikoissa. Raveissa oli välillä tuhoton kiire ja välillä pyöriteltiin peukaloita ja nautiskeltiin Italian auringosta. Bolognan kahviosta sai ehdottomasti parhaat ruuat! Vietin joskus koko päivän Bolognassa Ramonin hevosen Laurel Americal juostessa tris-lähdössä, joka vaati lähtöön osallistujat paikalle reippaasti ennen raveja - ehdimme nauttia rauhallisen lounaan ja jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ramonin kanssa oli aina kiva reissata, tulimme hyvin toimeen ja juttua riitti.

Nuryev

Jos aihe kiinnostaa, seuraavaksi voisin satuilla lempihevosistani Irresistibilestä, tytöistäni Oak ja Osaka Wisesta, Noblesse Comosta, Oberon Jetistä sekä kilpailumatkasta Pariisiin sekä hevosen viennistä lentokentälle Frankfurtiin. Aloitettiin siis vähän historialla :)