Erikoispostaus: elämää Italiassa part II

Palataan taas kolmisen tuhatta kilometriä kohti etelää :)

Osaka Wise

Vietin tosiaan Italiassa 9kk elämästäni. Näihin kuukausiin mahtui niin iloa kuin surua, opin järjettömästi uutta ja kertasin vanhaa. Olen iloinen siitä, että uskalsin lähteä muille maille vierahille, enkä luovuttanut ennen kuin fyysiset vaivat siihen pakottivat. 

Luovuttaminen oli tosin lähellä sairastaessani erittäin kovan kuumeen muutama kuukausi Italiaan saapumisen jälkeen. Kuumeilin jatkuvasti parin viikon ajan eikä kuume laskenut millään, olin lopulta keskellä yötä lääkärissä hakemassa jotain, jolla 40 asteen kuume saataisi alas. En tiedä mitä sain, mutta tehokasta oli kun seuraavana päivänä kuume oli muisto vain... Tuo korkea kuume vaan sattui nousemaan Milanon raveissa ollessani koelähdössä tyttöjeni Oak ja Osaka Wisen kanssa, onneksi pääsin tytsyjen kanssa kotiin aikaisin pienen auton kyydissä. Minun piti olla ravien loppuun asti muiden kilpailevien hevosten kanssa, mutten meinannut jaloillani pysyä.

Jatketaan mukavammista asioista. Alkuperäisestä hevoskaartistani oli jäljellä viimeisinä kuukausinani vain Oak Wise sekä Osaka Wise. Molemmat olivat mennessäni 2-vuotiaita, eli taakseni jäi kaksi 3-vuotiasta kilpahevosen alkua. Kukaan muu työntekijöistä ei tahtonut sietää näitä kahta tapausta... Osaka oli superkiltti käsitellä ja suorastaan jähmettyi paikalleen kuvaustilanteessa. Tamman kanssa oli aina mukavan helppoa, se piti pintelit jaloissaan yön ajan ja oli toimiva ajaa. Sen verran luonnetta tästäkin tytöstä löytyi, että perähevoset piti pitää tarpeeksi pitkällä tai kiukkupotkua tuli melkoisen kipakasti!

Osaka Wise 3v.

Osaka oli kilpahevosena ihan ok. Tamma stressasi juoksemista, mutta oli kiva käsitellä kilpailupaikalla. Alkuun otettiin vakuuttava rivi pelkkiä kolmosia, Osaka jäi aina parempien jalkoihin. Tämän jälkeen tehtiin pieni varustemuutos ja minun käskettiin vaihtaa tammalle takajalkoihin säärisuojien tilalle pintelit starttiin. Tästä minimaalisesta muutoksesta hyväliikkeiselle hevoselle ilmestyi 3 sekuntia lisää vauhtia! Ensimmäinen voitto sai taas minut äärimmäisen onnelliseksi, olihan sitä jo odotettu.
Osaka sai myös minut loistamaan kerran kotona. Ajoin tammalla hiittiä muiden kanssa ja minut määrättiin yhtäkkiä ajamaan vedot keulasta. Eihän mulla mitään kelloa ollut, mutta siinä ei paljon muuta voinut kuin vetää kuuden vedon sarja ilman kelloa perstuntumalta. Osaka oli usein vetoja ajaessa kärkihevosena, ollessaan aina yksi parhaista ajaa omasta ryhmästään. Ja mitä tamma teki nyt? Pelasti mamman nahan juoksemalla vedot sekunnilleen niin kuin pitikin! Kolmeen ensimmäiseen vetoon jokaiseen aina sekunnin kovempaa ja kolmeen viimeiseen taas sekunti hiljempaa. Pomo kysyi neljännen vedon jälkeen, onko mulla kelloa. Oli kuulemma ennen viimeistä vetoa meinannut sanoa, että saan satasen jos onnistun vielä viimeisen ajamaan tasan 1.45. Saatte kaksi arvausta, mitä aikaa viimeinen veto ajettiin ;) Satasta en saanut, mutta aika omahyväinen olo oli hetken aikaa.

Oak Wise taas... Self Possessed isänä puhuu tyttärensä kautta. Oak oli raivostuttava käsitellä. Kiukutteli, jalkoja hoitaessa sai varoa potkuja, pää ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, auta armias kun piti saksia korvakarvoja. Huulipuristin oli paras kaverini Oakia hoitaessa. Jalkoja oli turha kääriä yöksi, pintelit suikaloitiin alta aikayksikön ja haavojen hoito oli suorastaan vaarallista, kun neitokainen oikein tähtäsi osuakseen kaviolla keskelle otsalohkoa. Latelin monena iltana koko mahdollisen kirosanalitanian sekä italiaksi että suomeksi tämän elikon hoidon aikana... Tamma sai yhdessä vaiheessa syvän vekin jalkaansa ja koska sitä oli tietenkin pakko hoitaa ja suojata, kehittelin mitä hienompia virityksiä pintelin suojaksi. Suosikkini olivat mm. itseliimautuvan pintelin sively reducinella, vahvasti tervalta haisevalla tökötillä ja kun tämä kikka lakkasi toimimasta, laitoin pintelin päälle tähän tarkoitukseen kehitetyt piikkimatot. Soljilla kiinnitettävästi "pintelisuojasta" lähti tylppiä, n. 3cm pitkiä piikkejä parin sentin välein ja tämä oli ainoa keino saada Oak pitämään pinteli jalassaan.

Oak Wise 3v.

Oak sai kuitenkin paljon anteeksi ollessaan kohtuullinen kilpahevonen! 2-vuotiaana tamma voitti ensimmäisen lähtönsä Bolognassa pystyyn ja niin myös sitä seuraavan. Tämän jälkeen otettiin viiden lähdön kestävät laukkaharjoitukset, tamma laukkasi ilman mitään näkyvää syytä kun siltä vaan sattui tuntumaan... Taas alkoi elämä hymyillä, kun Gocciadoro ajoi Oakia Milanossa ja kerrankin ohjastaja kuunteli, mitä hevosesta kerroin etukäteen! Oak painoi ohjalle reippaasti ja sitä oli parempi ajaa selästä. Italiassa saa loppusuoralla kääntää johtavan takaa nollaradalle, eli ohittaa johtava sisäkautta. Tämä oli Oakin kanssa paras mahdollinen juoksupaikka, johtavan takana - suojajuoksu ja lopussa ohi. Taisin kiljua riemusta, kun Oak pisteli Milanossa kovassa lähdössä kolmanneksi 15-vauhtia, ilman pienimpääkään elettä laukalle hyppäämiseen!

Italiassa otetaan usein jokaisen lähdön voittajahevonen dopingiin sekä arvotaan dopingissa ennen lähtöä käyvät. Ennen lähtöä otetaan verta ja lähdön jälkeen ensisijaisesti pissanäyte, mutta ellei sitä saada, otetaan taas verta. Olin eräänä kivana päivänä Oakin ja Ramonin sekä Laurel American kanssa Bolognassa pääsiäisraveissa, kun Oak arvottiin osallistumaan dopingiin ennen lähtöä. Tamma oli jo lämmitetty ja olin riisumassa varusteita kun kuulutus tuli. Ramon kysyi, riisutaanko tammalta kengät starttia varten ennen dopingissa käyntiä ja minä fiksuna sanoin "ei tarvi, otan ne kengät pois kun tullaan takaisin"... Mikä kuningasidea, jälleen kerran.
Hölkkäsin tamman kanssa dopingtalliin ja sain käskyn viedä hevosen karsinaan, otetaan näyte toiselta arvotulta ensin. Eläinlääkärin tullessa meidän luoksemme, ehdotin välittömästi näytteenottoa käytävällä. Ei käynyt, joten varoitin saman tien olemaan varovainen... ja saman tien armas hevoseni seisoi kahdella jalalla. Yritin heti ennen näytteenottoa sanoa, että tamma antaa pistää käytävällä, muttei karsinassa edes kotona. Tässä vaiheessa alettiin etsiä huulipuristinta jota myös pyysin jo ennen näytteenottoa ja todettiin, ettei dopingtallissa ollut mokomaa keksintöä. Yksi lääkäreistä lähti hakemaan huulipuristinta ja minä yritin saada kiukkuista otustani rauhoittumaan. Kokeiltiin maskin kanssa, joka estää näkemästä taakse. Oak tajusi heti, mitä yritetään eikä etujalat osuneet maahan kuin sen verran, että saa taas vauhtia hypätä uudelleen ylös.

Oak Wise

Kun huulipuristin saatiin paikalle, tarvittiin ko kolme ihmistä tähän projektiin. Minä olin ainoa joka pääsi lähelle ilman pystyynhyppäystä, eli metsästin huulta vastaanpanevalta tammalta ja toinen ell sai puristimen paikalleen. Kiristin mokoman niin kireälle, ettei varmaan Oakin turvassa enää kiertänyt edes veri, muuten ei verta olisi saatu otettua. Koko tähän projektiin meni niin kauan, että mulla oli vartti aikaa saada Oakilta takakengät pois ja hevonen valjaisiin ja radalle.
Sain hevosen aikanaan radalle ja kerroin vakio-ohjastajallemme Antoniolle dopingjupakasta. Antonio naureskeli, että se vielä puuttuisi jos Oak menisi voittamaan tämän lähdön - ja saatte arvata, voittiko! Italiassa ei normaalisti ole kuin isoissa lähdöissä valokuvien ottoa ja palkintojenjakoa, mutta pääsiäisraveissa tällä kertaa oli. Nostin vetolaput Oakilta takaisin ylös, ettei neitokainen vie Antoniota voittajakehän kukkapuskien läpi ja hyppäsin itse autoon joka kiikutti minut myös voittajakehään valokuvaa varten. Oak pysähtyi ja SEISOI ehkä ensimmäistä kertaa elämässään rauhassa ja yritimme saada valokuvaajaa ottamaan kuvan väärin päin, eli hevosen peppu yleisöä päin... Ei käynyt. Saimme hevosen käännettyä, mutten tähän päivään mennessä tiedä, saatiinko siitä kuvaa. Taas seisottiin kahdella jalalla, onneksi Antonio ennakoi tämän ja oli puoliksi kärryillä hevosen loikatessa pystyyn. Ei jääty odottelemaan lisäkuvia, hevonen sai lähteä kehästä :)
Minä keräsin hevosen voittamat kaksi valehtelematta 40cm korkeaa suklaapääsiäismunaa, rannekellon sekä Antonion loikkimisjupakassa hylkäämän piiskan sekä itseni autoon ja tallialueelle päästessäni viipotin takaisin dopingiin. Olisitte nähneet niiden eläinlääkärien ilmeet, kun ilmotin tulleeni taas...

Tällä kertaa Oak ei päästänyt eläinlääkäriä kahta metriä lähemmäs yrittämättä hyökätä päälle. Olin siis itse pissanäytteenkeräystavaroiden kanssa karsinassa odottelemassa, josko neiti suvaitsisi pissata. Ei muuten suvainnut. Tällä kertaa se huulipuristin haettiin ennen kuin tamma edes näki ruiskua, mutta jo se huulipuristin sai hulabaloon pystyyn. Neljän ihmisen voimin saatiin metsästettyä Oakin toinen korva huulipuristimeen ja otettua se verinäyte. Seuraavalla viikolla kun marssin taas Bolognassa dopingtalliin, oli eläinlääkärin ensimmäinen kysymys "eihän sulla ole sitä viimeviikkoista hevosta?"

Tästä tuli melkoinen romaani. Näistä kahdesta hevosesta riittäisi juttua vaikka millä mitalla, näiden kanssa kuitenkin tuli oltua koko aika :) Pätkäisen tarinaa siis taas ja jatkan vaikka pojista seuraavassa osassa!